Risti Idan Haudalla eli Ida ja Frans Alfred

Risti Idan Haudalla eli Ida ja Frans Alfred. Kirjoittanut anonyymi

v. 1.

Sammaltunut kota

Heklan Juuressa,

Vastoin tuulten sotaa

Puitten suojassa:

Mutta sielä, murhe vielä,

Kaunis kukka katkaistiin,

Idan haudan päälle

Risti nostettiin.

v. 2.

Yli meren meni

Fransi sotimaan.

Ah mun sydämmeni

Ida huokais vaan,

Koskan kuulen Tuiman tuulen

Meren päällä paisuvan:

Silloin minä luulen

Alfren palaavan.

v. 3.

Kului kolme vuotta,

Eikä tullutkaan

Alfred, jota oottaa

Ida ainian.

Kovin aivan huusin vaivan,

Jonka isält’ salaisin,

Kuin ei tuonut Laivaa

Tuuli takaisin.

v. 4.

Kuiva niin kuin kukka

Syksyn tullesa

Kaunis Ida rukka

Syväs’ murheesa.

Tuska, vaiva sydänt’ kaivaa

Kuin ei tule takaisin

Ikävöitty laiva,

Alfred ootettu.

v. 5.

Tytärtänsä suree

Vanha vaikiast’.

Kipu häntä puree

Yltä haikiast’.

Ida kuule, älä luule

Alfren ijäks’ kadonneen,

Minä hänen sulle

Tänne tuomaan meen.

v. 6.

Ida meni Rantaan

Alinomaansa,

Kirjoitteli santaan

Nimen kultansa

Aamull’ aina: ehkä painaa

Päivän hellet häntä tääll’;

Valons’ myös kuu lainaa

Yksinäiselle.

v. 7.

Kova Raju Ilma

Nousee merellä,

Mustenee maailma

maall’ ja vedellä,

Laivat hajoo, moni vajoo

Tuulen tuiman käsissä,

Harvat ne kuin kajoo

Maata hengissä.

v. 8.

Idan vanha Isä

Tuli sinne kans’,

Idan kipuu lisää

Hänen kuolemans’;

Kaikki muuttuu, Ilo puuttuu,

Aikani on loppunut;

Alfred sinun suuttuu

Sinust’ luopunut.

v. 9.

Vanha näin nyt sanoi

Tyttärellensä,

Siunauksen annoi,

Meni lepoonsa,

Ida parka, aivan arka

Kuuli sanan hirmuisen;

Hänen sieluns’ karkaa

Ylös Taivaaseen.

Lähde: Risti Idan Haudalla eli Ida ja Frans Alfred. 1836. Helsinki.