Ringin draappa
| Ringin draappa Kirjoittanut Esaias Tegnér |
- Haudassa istuu
- kuulu kuningas,
- miekka ja kilpi
- kuppeella on.
- Hevoinen huima
- haudassa hirnuu,
- permannon polkee
- paukkaen vaan.
- Ratsasten rarki
- Ringi nyt kulkee
- kaarilla taivaan
- Tuonelahan.
- Valhallan ukset
- uhmasti aukee,
- kättäen Tuonet
- kohtelevat.
- Poisa on Thori
- tappelun tiellä.
- Ooden se viittaa
- viinoa ees.
- Frigg kun on kaunis
- ruhtinan ruunuun
- seppelet sievät
- sommittelee.
- Bragenpa sormet
- soitolla soljuu,
- lauhemmin luisuu
- laulunsa nyt.
- Freja kun kuulee
- kuuruilla korvin,
- syttyyen lempi
- leimahtelee:
- ”Kiljuuvat kyllä
- kilvissä miekat,
- verta ne vaahtoo
- järvet ja maat;
- vaikka on voima
- taivaasta tullut,
- taivaasta taito
- uhkeidenkin!
- Siis ompi oiva
- mies meille mieleen,
- voimassa viisas
- vallitsi hän;
- rakkahin rauha
- holhossa voiman
- kääntyi kun uhrin
- usma ylös!
- Veisaten Väinö,
- sankari suuri,
- viisaasti laittaa
- laulelmiaan.
- Niin solju sanat
- Ringinkin suusta,
- kirkkaat ja kauniit
- kuulla’ ne oil.
- Suosion saattaa
- Forsete saada,
- kiivaamman kiistan
- tyyvyttelee;
- Niin jako jaloin
- ruhtinas rauhaa,
- vainon ja vaarat
- voitettuaan.
- Kitsas ei koskaan
- kuningas ollut,
- kourin hän kultaa
- kylvätti vaan;
- Almunkin antoi
- aina ilolla,
- lohdutti lauhas
- loukattujaan.
- Tultuais terve
- Taivasten poika!
- Pohja sun kiittää,
- kaivaten myös.
- Bragepa saapi
- sarven sinulle;
- toivotut viestit
- tänne sä toit.”
Lähde: Saima 13.2.1845.