Rikkaus parhain
5. Rikkaus parhain. Kirjoittanut Simo Korpela |
- Jeesus, sun sylis on kaikille avoin,
- Jotka sun turvihis rientävät vaan.
- Rientävät uskossa nöyrien tavoin
- Sielunsa vaivoja valittamaan.
- Hätääntyneitä
- Et sinä heitä:
- Sulta mä vaivainen myös avun sain,
- Heikoinkin vuona
- Istuimes luona
- Sääliä saapi ja hellyyttä ain’.
- Mutta oi paljon on tyhmiä niitä,
- Joidenka taivas jo päällä on maan.
- Jotka ei Luojaansa kuule, ei kiitä,
- Kiittävät luotuja lahjojas vaan.
- Huvitus, kulta,
- Maine ja valta:
- Nuothan ne maailman jumalat on.
- Niitä he palvoo,
- Kadehtii, valvoo,
- Pyrkien hetken nautintohon.
- Maallinen maine on houretta turhaa;
- Kulta ja rikkaus, tuhka on tuo;
- Huvit ja nautinto, sielun ne murhaa;
- Valta ja loisto on tuskien vuo.
- Maalliset vaihtuu,
- Maalliset haihtuu:
- Aamulla on, mutta ehtoolla ei.
- Niihin ken luotti,
- Turmansa tuotti,
- Ruumiin ja sielunsa hukkaan se vei.
- Mutta ken synnin ja itsensä voittaa,
- Siinä on valtias voimallisin;
- Kellekä valkeus ylhäältä koittaa,
- Sillä on nautinto ain’ ihanin;
- Rikkaus parhain
- Sillä, ken varhain
- Löytänyt helmen on taivaallisen;
- Kunnia suurin,
- Kun sydänjutuin
- Kiinnyn mä Herrahan Jeesuksehen.
- Sun, hyvä Jeesus, on valta ja voitto!
- Sun veres kautta ma voittoni saan,
- Sieluni kynttilä, päiväni koitto!
- Kansojen autuus ja valkeus maan!
- Helmeni kallis!
- Oi enkö sallis
- Kaikkien jäädä, kun sain omaks sun!
- Kruununi kirkas!
- Suur’ on sun virkas,
- Jeesus: sä siunatuks teet kirotun.
- Auta ja armahda erhettyneitä,
- Ett’ epäjumalat jättää he vois!
- Autuuden rannalle johtaen heitä,
- Kuoleman virrasta temmaten pois!
- Ett’ ilomielin,
- Kirkkahin kielin
- Alkais he karitsaa kiittämähän!
- Alkais jo tiellä,
- Jatkaisi siellä
- Luonasi ylhäällä, maass’ elämän!
Lähde: Korpela, Simo 1904: 75 virttä. Werner Söderström, Porvoo.