Rikas neito.

Kirjoittanut Optatus Lyytinen


Täss’ on tyttö, neito nuori,
Hieno, valkonen, hiviä,
Täss’ on tyttö, tyyni mieli,
Sievä, kaunis ja siviä;
Mieleltänsä tyytyväinen,
Tekemähän taitavainen,
En mä tarvitse tapailla
Rukin akkojen apua,
Paljon on omasta tausta,
Huonehissa huiviloita,
Orret täynnä täkkilöitä,
Naulat hameita nakattu;
Yksi seinä aivinata,
Toinen pantu palttinata,
Nurkat pankkoja pakaten;
Kalsoja kahdeksan toista,
Sukkia vähä enemmän,
Virsuja sata paria,
Kenkiä vähä enemmän.
Ain’ on omilla mailla
Kilvan kihlan kantajoita,
On niitä etempätäkin,
Aina markan antajoita.
Pojat polkuja pitävät,
Aina luokseni ajavat
Orihilla välkkyvillä,
Hevoisilla hirnuvilla;
Kihlat kilkkavat povessa,
Taskut täynnä taleria,
Kukkarot kultarahoja.
”Ota tästä, neitoseni,
Kihlat kullan kultäväiset!”
Kyllä niit’ on monta käynyt
Hopealta hohtavata,
Vaan ei ole vielä ollut
Lämpimältä läyhkyvätä;
Enpä kullalla eroa
Kotoani kultaisesta,
Enkä taivu talerilla
Vasten mielen vaatimusta.
Vaan jos omani tulisi,
Näköseni näytteleisi,
Vasta ottaisin omalta,
Kultakihlat kullaltani.

Opt. Lyytinen.


Lähde: Suometar 7.12.1855.