Riitta Tussu-vainoon poika

Riitta Tussu-vainoon poika.
(Hetken tuottama hyräily palston täytteeksi eräässä seurassa.)
Kirjoittanut B. F. Salonen


Hyvät herrat, hulivilit,
Kääntykääpä kuulemaan,
Kun ma rupeen runotyölle,
Vetäydyn nyt laulamaan.
En ma laula lavealta,
Pienen virren laulan vaan,
Ett’en tulis niinkuin viimein
Sakkoa taas maksamaan.
Riitta Tussu-vainoon poika,
Muistoon saatte panna sen.
Oli, kun ma häntä tunsin,
Kolmentoista vuotinen.
Päivä paistoi suloisesti
Yli koko Suomen maan,
Kun ma satuin muitten kanssa
Kiuruveelle kulkemaan.
Taipaleen niin kylän luona
Tämä poika poloinen
Kiekkaa viskas yksinänsä,
Nauroi ja ol’ iloinen.
”Kennen poika” kysäisimme.
”Riitta Tussu-vainajan”.
”Missäs isäs? Kuka laittoi
Äidilles tuon penikan?”
”Hyvät herrat! miten tämä
Raukka sitä tietää vois!
Kun on tullut iltasella
Aamusella mennyt pois!”
Kiekkaa lyödä rapsahutti,
Hyppäsi ja leikki vaan.
Kuvan otin muistihini,
Ruvettiin pois astumaan.

bs. [B. F. Salonen]


Lähde: Koitar: Savo-Karjalaisen Osakunnan albumi. IV. 1885. Savo-Karjalaisen Osakunta, Helsinki.