Riitta Tussu-vainoon poika

Riitta Tussu-vainoon poika.
(Hetken tuottama hyräily palston täytteeksi eräässä seurassa.)
Kirjoittanut B. F. Salonen

Hyvät herrat, hulivilit,

Kääntykääpä kuulemaan,

Kun ma rupeen runotyölle,

Vetäydyn nyt laulamaan.

En ma laula lavealta,

Pienen virren laulan vaan,

Ett’en tulis niinkuin viimein

Sakkoa taas maksamaan.

Riitta Tussu-vainoon poika,

Muistoon saatte panna sen.

Oli, kun ma häntä tunsin,

Kolmentoista vuotinen.

Päivä paistoi suloisesti

Yli koko Suomen maan,

Kun ma satuin muitten kanssa

Kiuruveelle kulkemaan.

Taipaleen niin kylän luona

Tämä poika poloinen

Kiekkaa viskas yksinänsä,

Nauroi ja ol’ iloinen.

”Kennen poika” kysäisimme.

”Riitta Tussu-vainajan”.

”Missäs isäs? Kuka laittoi

Äidilles tuon penikan?”

”Hyvät herrat! miten tämä

Raukka sitä tietää vois!

Kun on tullut iltasella

Aamusella mennyt pois!”

Kiekkaa lyödä rapsahutti,

Hyppäsi ja leikki vaan.

Kuvan otin muistihini,

Ruvettiin pois astumaan.

Lähde: Koitar: Savo-Karjalaisen Osakunnan albumi. IV. 1885. Savo-Karjalaisen Osakunta, Helsinki.