Revontulet
Revontulet Kirjoittanut Severi Nyman |
- On päivä poissa, ei hohda hanki,
- Ja yöhyt uhkavi Pohjolaa,
- Ja vait on järvi, ja virta vanki,
- Ja yllä pakkanen paukkuaa.
- Mut kohta öisessä sankeassa
- Jo taasen taivolla salamoi,
- Ja päivä uusi on alkamassa,
- Ja koittamassa on uusi koi.
- Kas kuin jo loistavat pohjan pielet,
- Ja taivas kaarena kirkastuu!
- Ja tuolla, katsohan, valokielet
- Jo halki taivahan viskauu!
- On niinkuin taistoa tulten julmaa
- Tai valomerten tää myrsky ois,
- Kun liekin leiskuvin pohja huimaa,
- Ja päiv’ on kirkas ja yö on poiss’. –
- Kuin Noan aikoina taivahalle
- Sai Luoja kaarensa korkean,
- Ett’ei hän vast’edes vetten alle
- Hukuta kansoja kuolemaan,
- Niin meill’ on merkkinä pohjan puolla,
- Kun valot yölliset välkkyää,
- Tääll’ ett’ei aiota yöhön kuolla,
- Ett’ tahto Luojan ei ole tää.
Lähde: Grotenfelt, Kustavi (toim.) 1899: Väinölä: Helmivyö suomalaista runoutta. Werner Söderström, Porvoo.