Repolaisen lahja

Repolaisen lahja. Kirjoittanut Antti Rytkönen

Piankin lapsukaiset venheinensä

jo painuneet on lahdekkeeseen käyrään,

ja venhe sidotaan nyt vanhaan leppään,

mi kaartunut on yli rantaäyrään.

Mut juuri kun he astuneet on maihin,

jo vastaan viilettelee Repolainen

ja tuumii, että atriaksi ahven

ois aivan suussa sula herkku vainen.

Ja lapsukaiset saaliistansa silloin

jo syödä myöskin Repolaisen antaa,

ja Repolainen kyllin syötyänsä

nyt lapsosille kiitoksensa kantaa.

Se virkkaa: »Palkaksenne parahaksi,

kun nälkähistä hyljänneet te ette,

ma annan teille ainoan vain sanan,

mut sitä sanaa vielä tarvitsette.

Se sana ’Kuoma’ on, ja mielehenne

se myöskin tarkallensa painakaatte,

ja vaara vaikk’ ois kuinka uhkaa vainen,

sanasta siitä varman avun saatte.»

Lähde: Rytkönen, Antti 1900: Lauluja. Helsinki.