Reinin rannalla (Paavo-Kallio)

Reinin rannalla. Kirjoittanut Esa Paavo-Kallio

Tuolla, maalla etäisellä

Aatteissani kuleksin,

Reinivirran kalvaimella

Venheen pienen huomasin.

Nuorukainen siinä istui,

Usein silmäs Pohjolaa;

Valkokutrit, silmänsini,

Toisti: siell’ on kotimaa.

Mikä tunne mieltä painaa,

Miksi noin on rauhaton:

Kotiansa muistaa aina,

Aattehensa Suomess’ on. – –

”Tuonne jäitte, Pohjankummut,

Vuoret, vaarat, jyrkänteet;

Jäitte taivon sinihunnut,

Pohjantulten loistehet.

Tuonne järvet läikkyväiset

Saarineen ja salmineen,

Hongat, tuomet kukkapäiset

Humuineen ja tuoksuineen.

Tuonne jäitte; tuskin teitä

Milloinkana nähdä saa;

Teit’ en nää, oi kultakummut!

Teitt’ en nää, en – armasta!”

Noin hän lausui; virta vaisu

Painoi venheen keuloa,

Huomannut ei kaihossansa

Käytellä hän airoja.

Virran voima yltyy, paisuu,

Venhe pieni vauhdissaan

Tuulen myötä kiitää, kiitää

Nuorukaista – Ahtolaan!

Intomieliä katson, varron,

Milloin alkais’ soutoa,

Silloin huomaan – Kauheata! –

Venhe kiitää kumossa.

Terveyttä etsimähän

Läksi mailta etelän,

Noin nyt vaipui hautahansa,

Kaihon tunne mielessään.

Lähde: Paavo-Kallio, E. 1883: Rikkaruohoja. I. Jyväskylä.