Rehellisyydestä sen suhteessa yksilöön

Rehellisyydestä sen suhteessa yksilöön.

Kirjoittanut Claude Adrien Helvétius

Niinkuin fyysillistä maailmankaikkeutta hallitsevat liikkeen lait, niin hallitsevat siveellistä maailmaa oman edun lait. Oma etu on maan päällä mahtava taikuri, joka muuttaa kaikkien kappaleitten muodon kaikkien luontokappaleitten silmissä. Eikö rauhallinen lammas, joka käy laitumella tasangoillamme, ole pelon ja kauhistuksen aiheena niille näkymättömille hyönteisille, jotka elävät ruohon paksussa korressa? »Paetkaamme», sanovat ne, »tuota ahnasta ja julmaa eläintä, tuota hirviötä, jonka kita nielaisee yhdellä kertaa meidät ja meidän kaupunkimme. Miksei hän ota esimerkkiä leijonasta ja tiikeristä? Nuo hyväätekevät eläimet eivät hävitä meidän asumuksiamme, ne eivät ravitse itseään meidän verellämme; oikeamielisinä rikoksen kostajina ne rankaisevat lammasta siitä julmuudesta, jota se harjoittaa meitä kohtaan.» Tällä tavalla eri edut muuttavat muotoa: leijona on meidän silmissämme julma eläin; hyönteisen silmissä taas lammas. Niinpä voidaankin sovittaa siveelliseen maailmaan se, mitä Leibnitz sanoi fyysillisestä maailmankaikkeudesta: että tämä maailma ollen alituisesti liikkeessä tarjoaa joka hetki uuden ja erilaisen nähtävyyden jokaiselle asukkaistaan.

Tämä periaate on siinä määrin kokemuksen mukainen, että ryhtymättä sen pitempään tutkimukseen luulen olevani oikeutettu päättelemään, että henkilökohtainen etu on ainoa ja yleinen ihmisten tekojen arvon mittapuu ja että niin ollen rehellisyys suhteessaan yksilöön ei määritelmäni mukaisesti ole mitään muuta kuin tottumusta sellaisiin tekoihin, jotka ovat asianomaiselle henkilökohtaisesti hyödyllisiä.

Lähde: Ranskan kirjallisuuden kultainen kirja. 1934. Toimittanut Anna-Maria Tallgren. Werner Söderström Osakeyhtiö, Porvoo ja Helsinki.