Rautalammin Kirkko miesten Surkijasta Kuolemasta

Rautalammin Kirkko miesten Surkijasta Kuolemasta

Kirjoittanut Pentti Lyytinen
Veisataan Kuin 385. S: v: Kirjassa


Ah! Kuinka Kallis aika on,
Eläissäm tässä ilmas,
Osaankos panna arvijon?
ollessam herran helmas:
Tapaus taaskin ilmoittaa,
Waan Kuinka voinen Kirjoittaa,
Muutosta Murheellista.
2:v.
Rautalammista raikuupi,
Sanoma Sangen Suuri,
Kuin Kirkko väki vaipuupi,
On Tapaus Julma Juuri,
Kuin Kuoli Kirkko miehijä,
Risti velijä Sisarija,
Koskessa Kuohuvassa.
3:v.
Seihtemen toista Sieluva,
Ruummiista erons otti,
Kyllä Katkerata nieluva
Kuohuvassa Koskessa Koitti,
Ei tienneet vielä Kirkossa,
Kuolevans Konne Koskessa,
Ankarain altoin alla.
4:v.
Mitähän lienee mielessä,
Liijaksii likimäisten,
Sepä ei Seiso Kielessä,
Kaikkiin Kirjoitus miesten:
Se mahtoi Koskee Kovasti,
Sukulaisillen Suuresti,
Kuulttuvans Kuolon muotoo.
5:v.
Lahen rannalla lakija,
ei Saata Kenkään Sanoo,
Matka olis Kotiin makija,
Waan eipä voija vannoo,
Mitä Seuraapi Selillä,
Wielä viettävillä virroilla,
Lainneissa laskettaissa.
6:v.
Kyllä on maalla viisaita,
Sanoopi Sanan lasku,
Waan ei ole oikeen osaita
Arvaamaan ajan Juoksu,
Kuin veillä tulee vahinkoo,
Niin maalla monta arvijoo,
Sysätään Siihen Syyksi.
7:v.
Ei Kaikki Kuole Kotona,
Kauniissa Kammarissa,
Useenpa tapaa Ulkona,
Alloissa ankaroissa,
Toisia Kuolee Ketolla,
Lankeepi Sota latsilla,
Wielä vihollisen miekkaan.
8:v.
Wieläpä valkeen vaarassa
Palaapi ihmis parka,
Ei tietä tiemme haarassa,
Niin aina olla tarkka:
Ehtolla levolle lasketaan,
Ja yöllä ylös paletaan,
Se Sattui Rautalammil.
9:v.
Yksi parikunta paloi Siel,
Pienessä pesässänsä,
Tietämätöin on tällä tiel,
Hohtavis hovissansa,
Ei tiijä ruunun ruhtinas,
Wapa Sukunen valdijas,
Kussa Kunkin kuolla pitää.
10:v.
Niinkö lienee laki Jumalan,
Niinkö isän ollut päätös,
Waan heikoillen meil Kamala,
On rakkaan isän Käytös,
Onko Silloin Se päätetty
Kuin ollaan tänne Synnytty,
Sitä ei tarkoin tietä.
11:v.
Ei ennättänyt avuksi,
Kotovans Koti miehet,
Ei tiennyt tulla turvaksi,
Ei Suuret eikä pienet,
Ei Kuulunt huuto Kotihiin,
Ei ääni aivan armahiin,
Altojen ala mennes.
12:v.
Kukas Sen Saattaa Sanova?
Niin viisaast viserrellä,
Kellä tuosta on tietova,
Lauluilla lauleskella
Ei tiijä Kukaan matka mies,
Wajeltaissansa tässä ties,
Missä minkin päivät päättyy.
13:v.
Waan Kyllä isoi isämme,
Näkee Jo päivää ennen,
Waan ei voi meijän Silmämme
Katsella alta Kannen:
ei ole Suurennus lasija,
Kaikkia tarkoin Katsova,
Joilla näkis nämät Kaikki.
14:v.
Ei Kynttilöitä Kynässäin,
Niin paistavia paljon,
Eikä pärettä pännässäin,
Kuin näyttäis oikeen arvon,
Herramme Hallitukselleni
Ja meillen matka miehillen,
Sanosi Selvän tietön.
15:v.
Sen verran Saattaa Sanova,
Että Kuolta täältä täytyy,
Pitääpi anteiks anova,
Koska rikoksia löytyy;
Olkaamme valmis lähtemään,
Kuin Herra tulee Käskemään,
Millä Kuololla Kutsuva tahtoo.
16:v.
Ei ole vielä Syntynyt,
Semmoista Selittäjää,
Ei ole vielä pystynyt,
yksikään yrittäjää,
Joka Saattasi Sanova,
Wielä vähemmän vannova
Kussa, Ja Kuinka Kuolee
17:v.
Ruummiit Koskesta Korjattiin,
Surulla Surkijalla,
Surun nuotalla nostettiin,
Waivalla vaikijalla,
Kuin oli muoto muuttunut,
Entinen hahmo haihtunut,
Kauniista Kasvoistakin.
18:v.
Ei isä enää tuntenut
Omija lapsijansa,
muoto oli mustaks muuttunut,
maatessa mutan alla:
Ei Tuntenut enää leskikään,
Entistä emäntäänsäkkään,
Koskesta Korjattaissa.
19:v.
Kuin äiti Kolmen lapsen Kans
Hajoopi altoin hautaan,
Tukehtuu Siellä tuskissans,
Monen muun Kansa mutaan,
Mitä Se maksaa leskellen
Likisel Jälkeen Jääneellen,
Sitä ei arvaa Kukaan.
20:v.
En Saata Sieluin Sijoista,
Kirjoittaa Kipinätää,
Maalata asuin majoista,
Weisata vähintäkää:
Sen tietää Isoi Isämme!
Laupias lunastajamme
Pyhyyten Pyhä Henki!!!
21:v.
Surkiast Sielut ruummiista,
Senlaisen eron otti,
Ja Semmoisesta Seurasta,
Korttierins Koskeen Jätti,
Vielä ne Kerran yhtistyy
Toinen Toistansa lähestyy,
Kuin hautan ovi aukee.
22:v.
Basuunat Kerran pauhaapi,
Puhuupi Taivaan pilvis,
Tuomari torvella Soittaapi,
Kuin Kuuluu Kaikkein Korvis,
Silloin asijat arvataan,
Silloimpa oikeen havaitaan,
Kuin tullaan Tuomijollen.
23:v.
Olis ainetta enemmän,
Asijasta arvoisesta,
Waan veisaammahan vähemmän,
Kauniista Katonneista,
Kyinäleet Kasteli Kynäni
Peräti pehmis pannani,
Hukkunein hätä huutost.


Lähde: Lyytinen, Pentti ja Anna Reetta Korhonen 1961: Pentti Lyytisen ja Anna Reetta Korhosen runoja. Toimittanut Vihtori Laurila. Peuran museosäätiö, Rautalampi.