Rautakahle
Rautakahle. Kirjoittanut Hilja Tamminen |
- Rautakahle, syvälle lihaan
- syöpyvi jäljet, joita se lyö.
- Syttävi mielen kostohon, vihaan,
- hirveä, kylmä kahlevyö.
- Rautakahle, tuskien pinne
- kantajan povea ahdistaa.
- Pyrkinet pois, vaan pääse ei minne.
- – Pohjaton nielu aukeaa.
- Rautakahle, puristusnauha,
- jolla he aatosta kammitsoi.
- Ken sitä kantoi, poissa sen rauha;
- kiroja silmät vain salamoi.
- Rautakahle, painava piina,
- sieluhun ainaiset arvet söit;
- kauhea kuoleman kääreliina
- pakkopaitana ympäröit.
Lähde: Tamminen, Hilja 1923: Vainon ajoilta: runoja. Tampereen työväen sanomalehti o. y.,
Tampere.