Rauhaton (Siljo)
Rauhaton. Kirjoittanut Juhani Siljo |
- Suven kuiskutus häntä kutsui,
- huhut kummat, tuulten tuomat
- yli kuusten, koivujen nuorten:
- siell’ impi nähtihin itsekseen.
- Kovin sylkähti täydeks sydän,
- miel’ ailahti miekkosella.
- Meni metsiä, riensi rauhaton.
- Koko metsä kultana kuulti,
- käet helkkyi hopeoita,
- ylen paistoi hongan pinta,
- kovin kauniina kuusi kukki.
- Oli huoleton siell’ elo oravan.
- Ei armast’ etsijä löynnyt.
- Oli muuksi muuttunut impi,
- oli kuusi se kukkalatva,
- punakukka-kruununen kutreillaan.
- Tajus sulho jo tuulten mielen,
- sydän ailahti ankeaksi,
- ei jalka jaksanut rientämään.
- – ”Lien mato maassa ollut,
- en polo ihmisen poika,
- kun impeni muuksi muuttui,
- kun alkoi kuusena kukoistaa.
- Ah, oravainen oisin,
- kevyt keikkuja kuusenlatvan,
- niin onnen valtias oisin,
- en polo poika ihmisen!”
Lähde: Siljo, J. 1914: Maan puoleen: runoja. Werner Söderström Osakeyhtiö, Porvoo.