Rauhan maa

Rauhan maa. Kirjoittanut Max Oker-Blom

Tuon portin tumman takana

suojassa muurin harmaan,

helmassa luonnon armaan

on paikka rauhaisa.

On siellä merkit muistojen,

on siellä tuonenlehto

ja alla kummun kehto

niin pehmyt, hiljainen.

On siellä tuonenviidakko,

sen kannel hellä helää

ja siellä muistot elää. –

Se rauhan rannikko.

On kuusi tumma mietteissään,

ja tuomi tuoksuvainen

ja koivu kukkivainen

luo varjon käytävään.

Ja kiurun laulu keväisin

soi nurmen nukkujille,

soi kumpuin kukkasille,

ja paistaa päivytkin.

Ja kesätuuli hulmuaa

niin vienosti ja hiljaa,

se tuutii tuonen viljaa –

tää, tää on rauhan maa!

Kun syksyn myrsky ärjyy, soi,

tuo tuskaa tummiin öihin,

ei rauhan pyhättöihin

se turmaa tuoda voi.

Kun talven tuiskut temmeltää,

niin päällä hautakummun

poimuissa hankihunnun

jäätähdet kimmeltää.

Ja päällä näiden kumpujen

hengetär rauhan kulkee.

Maa hellään helmaan sulkee

sen suojiin tullehen.

Lähde: Oker-Blom, Max 1915: Kotitanhuvilla. Lapsille omisti Tohtori-Eno. Suomeksi sovitti I. H. Otava, Helsinki.