Rauhan lippu.

Kirjoittanut Irene Mendelin


Vain sitä lippuako ihaella,
mi ylpeänä hulmuu tanterella,
kun säihkyy säilät, paukkuu kanuunat.
Sen ympärillä maa käy hurmeiseksi,
ja sankarsilmät sammuu ainaiseksi,
sydämen sammuu toiveet, unelmat.
Kädessä maansa puolustajan yhä
on sotalippu kaunoinen ja pyhä
ja laulun tenho ympäröipi sen.
Mut hurmevuo se kertoo kuolonteistä,
se kertoo murheista ja kyyneleistä
satojen lasten, vaimoin, äitien.
Ei, kaunein lipuista on lippu rauhan,
tuo lippu työn, tuo lippu aatteen lauhan,
mi tukee, nostaa, suojaa, herättää.
Sen ympärillä maa se kukoistaapi,
ja elo uhkuu, muodot uudet saapi,
se hulmuu siunausta, elämää.
Se lippu sielun silmälle se siintää
ja tuhannet se liittoon lujaan kiintää
puolesta uuraan, rauhallisen työn,
mi kodit nostaa vaarain harjanteille,
mi suot ja aulut viljeleepi meille,
ja usvat hälventääpi hengen yön.
Oi terve sulle, rauhan lippu jalo,
sun päivän uuden, kaukaisen on salo,
mi kansat kokoo veljyysliittohon.
Ja kerran – armast’ ei se vain oo unta –
sun liitossasi koko ihmiskunta
auvoisa, suuri Luojan perhe on!


Lähde: Mendelin, Irene 1915: Lehtisiä koivikosta. K. J. Gummerus Osakeyhtiö, Jyväskylä.