Rauhan enkeli
| Rauhan enkeli. Kirjoittanut Karl Robert Malmström |
- Käy, sulo rauhan enkel’,
- Jo luoksein käänny taas!
- Mont’ onkin päivää mennyt
- Tääll’ viime olostas:
- Kuin moni toivo vaipui
- Hyrskyissä elämäin,
- Kuin moni riemu riutui
- Kun viimeksi sun näin!
- Mä eksyin, harhaelin
- Maailman myrskyihin.
- Oi sä, mun aamuin airut
- Käy ilta-oppaaksein!
- Niin, saavu niinkuin ennen
- Kun lapsi olin mä,
- Oi tule, tervehtele,
- Entistä ystävää!
- Jo hohtaa, kirkastuupi,
- Jo tuntuu sulous,
- Jo öisten pilvein päältä
- Kimeltää kirkkaus.
- Se maahan laskeupi,
- Satamaks’ selviää;
- Lähenee, hymyellen
- Sylensä levittää.
- Ken olet, kauno tähti,
- Sä illan kyynel – ken?
- Ken olet valko-kukka
- Taivoisen keväimen;
- Ken olet? oi, jo tunnen
- Nuo kasvot leppoiset.
- Oi, kiitos, rauhan enkel’ –
- Sinunhan ovat ne!
- Ehk’ eron aik’ ol’ pitkä,
- Kuitenkin muistelen
- Sun isot valko siivet
- Ja sini katsehen,
- Tuon pyhän ruoho-palmun,
- Mi on sun valtikkas,
- Ja valkeen kukkaruunun,
- Mi säihkyy otsallas.
- Oi, kiitos, tultuasi
- Sa lempein enkeli,
- Jo luulin unhottanees
- Mun kautta syntini,
- Jo hylkäämäkses luulin
- Pauloihin pimeyden;
- Vaan nytpä saavuit jälleen
- Sä, lapsi valkeuden.
- Muistatko entis-aikaa
- Lapsuuteni päiviä?
- Kun tulin tuttavakses
- Oi, parhain ystävä!
- Olimme yhdenlaiset
- Myös sielun sulossa;
- Mun otsain myös sun laillas
- Ol’ valko-ruunussa.
- Leikimme, hymyilimme
- Rannalla elomme,
- Linnoja, kartanoita
- Sen hiekkaan piirsimme;
- Lausuimme laineen virret
- Ja kukkain rukoukset.
- Muistatko, armas enkel,
- Ne hetket herttaiset!
- Ja maa kun pukeuikse
- Ja illan vilpoiseen,
- Tuul’ lauloi huokaellen
- Yövirttä Luojalleen;
- Sain silloin siivet sulta
- Ja lensin korkeaan;
- Oi, mikä loisto, sulo
- Ol’ yllä maailman!
- On kauan, kauan siitä
- Kun viimeks’ vierailtiin;
- Mä ruusutieltä haihduin
- Polkuihin pettäviin;
- Kopeillen kuljin, kynnin
- Sen meren meuruisen,
- Siell’ myrsky surkastutti,
- Sult’ saamain seppeleen.
- Tul’ luoksein, tänne, istu –
- Nöyrästi rukoilen,
- Käs’ laske sydämellein –
- On synkkä laita sen.
- Se riehui, hehkui, paloi
- Elämän sodissaan;
- Oi, laske sille palmu
- Niin raukka rauhan saa!
- Käy tänne rinnalleni
- Ja siivin liehuvin
- Löyhytä murhein vaiva
- Tulineen sammuksiin!
- Käs, pidä sydämellä,
- Taas seppel’ mulle saa –
- Oi ... kiitos rauhan enkel’
- Nyt olen lapsi taas!
–a–.
Lähde: Ilmarinen 3.1.1885.