Rauhaa!

Rauhaa! (Ainolle, eräänä merkkipäivänä.) Kirjoittanut anonyymi

Nyt Aino on aika-ihminen

Ja maailmaan ulos astuu,

Ja silmä loistavi riemuiten,

Vai kyynelistäkö kastuu?

Ja mieli hilpeä, huoleton,

Vai ajatuksia täynnä on?

Niin suur’, niin kaunis on maailma

On iloa paljon siellä,

Vaan paljon on myöskin murhetta,

Moni murtuvi elon tiellä.

Moni sortuu suuri ja voimakas,

Moni maitten mahtava valtias.

On maailma kuin meri myrskyinen;

Elon laiva sen laineilla kulkee.

Vaan alle aaltojen syvien

Meri väijyvät vaarat sulkee.

Moni siellä kallio kätköss’ on,

Moni ranta se on niin rauhaton.

Ja syksyn synkeät, tuimat säät

Monen kulkijan kumoon heittää,

Ja talven tuiskut ja tuulispäät

Monen alle aaltojen peittää.

Moni sinne jää, ei jälkeä näy,

Yli haudan valkeat vaahdot käy.

Pien’ ihminen on, suur’ maailma,

Ja suuret on vaarat siellä.

Vaan Luoja laupias taivaassa

Hän on suurempi, suurempi vielä.

Meren aaltojen ääni ja taivas, maa

Isän suuren tahtoa ilmoittaa.

Ja Isä ylhäinen taivaastaan

Hän katsovi pientä lastaan,

Hän ohjaavi oikein kulkemaan

Ja auttaa vaaroja vastaan.

Ei maailman myrskyt mitään tee,

Kun Luoja lastansa suojelee.

Meri nousevi kyllä, ja myrskyt käy

Ja sä kuohujen äänen kuulet;

Ei tyyntä, ei selvää missään näy,

Niin tuimat, tuimat on tuulet.

Vaan Herran käskystä heltyy säät,

Ja tuimat tyyntyvi tuulispäät.

Maan piirin peittävi pilvein vyö,

Vaan Luoja se pilvet poistaa.

Ja taivahan kannen kattaa yö,

Hän antaa tähtien loistaa.

Oi tyynny, rinta sä rauhaton!

Näet, tähtien kiilto niin kirkas on.

Ja mitä ne tähdet tuikuttaa,

Nuo taivahan kirkkaat tähdet?

Ne lausuvat: »Luojan on taivas, maa

Häntä muista, kun matkaan lähdet.

Ei hätää, Hän kun on purressas,

Maan, merten mahtava valtias».

K. R

Lähde: Koitar: Savo-Karjalaisen Osakunnan albumi. V. 1897. Suomal. Kirjall. Seuran kirjapainon osakeyhtiö, Helsinki.