Rantasella

Rantasella. Kirjoittanut Max Oker-Blom

Lintuin laulut soivat,

aallot karkeloivat.

Pyytää pikkuruiset

lapset hymysuiset:

”Saisko, äitikulta,

uimaluvan sulta?”

Äiti pyynnön kuuli. –

Leikkii länsituuli.

Monta pientä jalkaa

kilvan juosta alkaa.

Tuoll’ on uimaranta,

pehmyt, valkee santa.

Soipi laulun helke,

käypi veden välke.

Palleroiset telmii.

Hopeaisin helmin

vesi kuohuu, kiehuu,

kultakutrit liehuu.

Aallot leikitellen

juur’ kuin hyväellen

ottaa lapset vastaan,

jalat, päänkin kastaa,

hartiat ja rinnan

raittiin, valkoisimman.

Pysy rantasella,

pikkuruinen Ella,

kunnes opit uimaan.

Kilpauintiin tuimaan

eivät kelpaa heikot –

vantterammat veikot!

Ihanampaa oisko,

kirkkahammin voisko

lapsen nauru soida,

aallot karkeloida!

Paistaa päivä kulta,

aalloissa on tulta!

Pian puhtoisina

valkopulmusina

molskii Martti, Marja.

Koko lasten sarja

uintimatkaa kiittää.

Äiti huutaa: ”riittää”.

Veestä lumpehina

noustaan valkoisina

hiekkarantasellen

naurain, tanhuellen.

Luonnon laulut soivat,

aallot karkeloivat.

Lähde: Oker-Blom, Max 1915: Kotitanhuvilla. Lapsille omisti Tohtori-Eno. Suomeksi sovitti I. H. Otava, Helsinki.