Rantasella.

Kirjoittanut Max Oker-Blom


Lintuin laulut soivat,
aallot karkeloivat.
Pyytää pikkuruiset
lapset hymysuiset:
”Saisko, äitikulta,
uimaluvan sulta?”
Äiti pyynnön kuuli. –
Leikkii länsituuli.
Monta pientä jalkaa
kilvan juosta alkaa.
Tuoll’ on uimaranta,
pehmyt, valkee santa.
Soipi laulun helke,
käypi veden välke.
Palleroiset telmii.
Hopeaisin helmin
vesi kuohuu, kiehuu,
kultakutrit liehuu.
Aallot leikitellen
juur’ kuin hyväellen
ottaa lapset vastaan,
jalat, päänkin kastaa,
hartiat ja rinnan
raittiin, valkoisimman.
Pysy rantasella,
pikkuruinen Ella,
kunnes opit uimaan.
Kilpauintiin tuimaan
eivät kelpaa heikot –
vantterammat veikot!
Ihanampaa oisko,
kirkkahammin voisko
lapsen nauru soida,
aallot karkeloida!
Paistaa päivä kulta,
aalloissa on tulta!
Pian puhtoisina
valkopulmusina
molskii Martti, Marja.
Koko lasten sarja
uintimatkaa kiittää.
Äiti huutaa: ”riittää”.
Veestä lumpehina
noustaan valkoisina
hiekkarantasellen
naurain, tanhuellen.
Luonnon laulut soivat,
aallot karkeloivat.


Lähde: Oker-Blom, Max 1915: Kotitanhuvilla. Lapsille omisti Tohtori-Eno. Suomeksi sovitti I. H. Otava, Helsinki.