Rantakivet

Rantakivet. Kirjoittanut Viki Kärkkäinen

– Me harmaat ja punaiset ja vihreät rannan kivet...

Me ihailemme yllämme kesäistä ilmaa, lauhkeita tuulia, lempeitä tuoksuja. Katselemme ilomielin aaltojen nousua, laineiden laskua, pilvien kulkua. Kuuntelemme kaijojen kimeätä kirkunaa, tuulten ja leppien taruisia lauluja.

Siniset laineet muinoin sivuillamme huljuivat, sorsat yllämme soutelivat, kalat vierellämme lemmessä leikkivät. Nyt siitä on meillä muisto vain jälellä.

Me hengitämme nyt vain ihanata ilmaa. Vihreät puut meitä joka hetki lähestyvät. Yhä selvemmin tunnemme joka päivä kukkien tuoksun, kuulemme lintujen laulut. Metsä meidät kerran vielä syliinsä sulkee.

Rauhaa, rauhaa me rannan kivet rinnoissamme tunnemme, lempeässä levossa uinuvat aina meidän voimamme. Intohimot eivät meillä koskaan sydämiä kiihottamaan nouse, eikä meidän järkeämme järkytä taistelun hirvittävä hurjuus.

Sanommehan saapuvalle veneelle: tässä me nukumme, tähän voit levolle käydä. Virkammehan versovalle metsälle: tässä me asumme, tänne voit huoletta tulla.

Rauhan pehmoista sammalta me otsillemme odotamme.

..Me harmaat ja punaiset ja vihreät rannan kivet.

Lähde: Kärkkäinen, Viki 1909: Vuoden varrelta: suorasanaisia runoelmia. Otava, Helsinki.