Rannan kuusi

Rannan kuusi. Kirjoittanut Antti Rytkönen

Tääll’ yksin seisot sorjana

sä vihreä rannan kuusi;

veden alla toinen on maailma

ja taivas siellä on uusi,

sen kauneuttako katsot sie,

mihin miettehes silloin vie?

Kun läskeissään kesäaurinko

taas taivahan rantoja kultaa,

niin tunnetko silloin, tunnetko

sä lämpöä, lemmentulta?

Näät kaikkialla sä rauhan maat,

sopusointua, rauhaa kaiketi saat?

Vai tunnetko kaihon tuskaisan

ja muistatko myrskytuulet?

Kun aalto se löi raju rantahan,

sen kuohuja vieläkö kuulet?

Sun toivehes, aattehes myrskykö kaas,

nyt kaihoin niitäkö muistat taas?

Sä lienetkin mun kaltaisen,

sä vihreä rannan kuusi;

kun katson pohjihin syvyyden,

ja kun taivas siellä on uusi,

niin oloni munkin oudoks saa

ja kaiho mieleni valloittaa.

Ja muistuu mieleeni myrskysää

ja kohina tuiman tuulen

ja murhe mieleni yllättää

ja ma kuohuja kaukaa kuulen.

Ne rintaani kaikuja kummia saa,

meri helmahan yön kun uinahtaa.

Lähde: Rytkönen, Antti 1900: Lauluja. Helsinki.