Rannalta

Kirjoittanut Kaarlo Sarkia


Kesän valkeaa, kesän vihreää,
veden siintoa välitse puiden.
Valon virrassa laineet väräjää
liki tervaista venhettä uiden.
Kaks kaulaa pehmeän ruskeaa,
kaks kiharatukkaista päätä,
kaks ruumista nuorta ja notkeaa
juo hiljaista hellesäätä.
Pesi vilvaaks äsken hipiän
joen raikas, noukkiva laine.
Katos mielestä jäljet ikävän –
viri tuoksuva kaikki sai ne.
Sinen rannattomuutta katsellen
vajos molemmat rinteen hiekkaan.
Pian sulkee luomet silmien
sädetulva auringon viekkaan.


Lähde: Sarkia, Kaarlo 1929: Kahlittu: runoja. WSOY, Porvoo.