Rannalta

Rannalta Kirjoittanut Kaarlo Sarkia

Kesän valkeaa, kesän vihreää,

veden siintoa välitse puiden.

Valon virrassa laineet väräjää

liki tervaista venhettä uiden.

Kaks kaulaa pehmeän ruskeaa,

kaks kiharatukkaista päätä,

kaks ruumista nuorta ja notkeaa

juo hiljaista hellesäätä.

Pesi vilvaaks äsken hipiän

joen raikas, noukkiva laine.

Katos mielestä jäljet ikävän –

viri tuoksuva kaikki sai ne.

Sinen rannattomuutta katsellen

vajos molemmat rinteen hiekkaan.

Pian sulkee luomet silmien

sädetulva auringon viekkaan.

Lähde: Sarkia, Kaarlo 1929: Kahlittu: runoja. WSOY, Porvoo.