Rakkaus (Warelius)
Rakkaus. (Mukaelma.) Kirjoittanut Antero Warelius |
- Vienan rannall’ koivun alta
- Kuului soitto kaunihin,
- Aurinkoisen taivahalta
- Vaipuessa aaltoihin.
- Siellä istui ihanainen
- Neitsy kanteloinensa,
- Sulhoansa surevainen,
- Vieras mailla kaukana.
- »Pian rientää nuoruutena
- Niinkuin laine; rakkaus
- Polttava on rinnassani,
- Lauluni on valitus.
- Kukoistus on tärkki liljan,
- Surkastuva muotoni.
- Kultaseni! Ah, jos hiljan
- Tulet, löydät hautani».
- Niin hän lauloi, levollensa
- Luonnotarten mennessä;
- Katosi jo lauluinensa
- Leivonen se kielevä.
- Hiljaisesti kyhkyläinen
- Makaa kumppaninensa;
- Laulurastas yksinäinen
- Kuultelee viel’ neitoa.
- Yö jo maita peitteleepi
- Varjohonsa; uupuva
- Ääni viimein vaikeneepi
- Valittava rannalta.
Lähde: Grotenfelt, Kustavi (toim.) 1899: Väinölä: Helmivyö suomalaista runoutta. Werner Söderström, Porvoo.