Rakkaus.
(Mukaelma.)
Kirjoittanut Antero Warelius


Vienan rannall’ koivun alta
Kuului soitto kaunihin,
Aurinkoisen taivahalta
Vaipuessa aaltoihin.
Siellä istui ihanainen
Neitsy kanteloinensa,
Sulhoansa surevainen,
Vieras mailla kaukana.
»Pian rientää nuoruutena
Niinkuin laine; rakkaus
Polttava on rinnassani,
Lauluni on valitus.
Kukoistus on tärkki liljan,
Surkastuva muotoni.
Kultaseni! Ah, jos hiljan
Tulet, löydät hautani».
Niin hän lauloi, levollensa
Luonnotarten mennessä;
Katosi jo lauluinensa
Leivonen se kielevä.
Hiljaisesti kyhkyläinen
Makaa kumppaninensa;
Laulurastas yksinäinen
Kuultelee viel’ neitoa.
Yö jo maita peitteleepi
Varjohonsa; uupuva
Ääni viimein vaikeneepi
Valittava rannalta.


Lähde: Grotenfelt, Kustavi (toim.) 1899: Väinölä: Helmivyö suomalaista runoutta. Werner Söderström, Porvoo.