Rakkaus (Korpela)

32. Rakkaus. Kirjoittanut Simo Korpela

Oi rakkaus on aarre suuri!

– Se rikas on, ken rakastaa. –

Ja usko on sen elinjuuri,

Ne yhdess’ aina vaikuttaa.

Oot säde Herran sydämestä

Ja autuus ihmissydämen:

Ei kuolema sun voimaas kestä

Ja synti väistyy peljäten.

Jos missä liikut, syntyy rauhaa

Ja hellän sanan löytää suu.

Ja missä vihan-myrsky pauhaa,

Kun sinne käyt, se asettuu.

Sä seuraat sodan kantapäillä

Ja korjaat tuhotöitä sen.

Et liiku teillä itsekkäillä,

Sä hyvää etsit jokaisen.

Oot perheen side, kodin lämmin

Ja vahvin turva isänmaan.

Mä muita hoidan lempeämmin,

Kun hoitajaksen sinun saan.

Kun tapaan kurjan kulkijaimen,

Mä huoneeseen sen tieltä vien.

Oon heikkoin tuki, tyhmäin paimen

Ja eksyneille näytän tien.

Kun rakastan, on tilaisuutta

Mull’ auttaa vihollistankin

Ja paljon antaa voin, ain’ uutta

Mä sentään antaa tahtoisin.

Oi paljon sill’ on rikkautta,

Ken paljon täällä rakastaa!

Ja kell’ on enin rakkautta,

Se lähinnä on Jumalaa.

Lähde: Korpela, Simo 1904: 75 virttä. Werner Söderström, Porvoo.