Rakastajan odotus
Rakastajan odotus. Kirjoittanut Karl August Nicander |
Suomentanut Osku Velho. |
- Syön sykkii mun, soi satakielen ään’,
- kun odottelen luona akkunani
- niin nauttein odotuksen riemustani,
- ett’ tuska jäljelle jää yksinään.
- Jo joudu, armas! Kukkavihkon tään
- – jo eilen sua varten poimimani
- ja yöllä kyynelillä kastamani –
- ma muuten kuihtuneena kohta nään.
- Mun palkakseni pitkän odotuksen,
- kun katse turhaan pälyi puoleen uksen,
- lyhyen hetken onni kyltin on.
- Ja kukistani, jotka oottaa tuossa,
- kun saavut, armas, mulle palkaks’ suo sa
- vain kukka yksi: suonet suutelon.
Lähde: Velho, Osku 1922: ”Umpimähkään”: O. Velhon elämäntyön pirstaleita. Werner Söderström Osakeyhtiö, Porvoo.