Raittihiksi – vapahaksi!

Raittihiksi – vapahaksi!

Kirjoittanut Mikko Uotinen


Väkijuomat surua tuovat
kodin päivän synkäks luovat,
turmelevat mielen jalon,
sammuttavat rinnan palon.
      Kauhua kantaa,
      huolta antaa,
      puutteen tuopi,
      kurjaa luopi.
Maahan kääntää kauko mielet,
pahan sointinkin saa kielet,
orjan onnettuutta luo,
rintaan syksytuulen suo.
Murtaa elämässä monta,
juomain kuiluun, onnetonta,
nuorta sortua, vankanlaista
sortuu miestä, sortuu naista,
      Kalpee kansa
      himoissansa
      hautaan vaipuu
      orjaks taipuu.
Synkkä elämän on toivo,
ylimaiden raikuu raivo,
orjalaumat paisuaapi
kansa kahlehia saapi.
Vapahaksi orjuudesta,
ylös kansa kurjuudesta,
päivään suureen, parempahan
kevät virttä laulamahan.
      Himot heitä
      säveleitä,
      kuule noita
      korkeoilta,
jotka soittaa vapautta
elon puhtaan ihanuutta
jotka kutsuu suurin kielin
kansan työhön valkomielin.
Raittihiksi nouse kansa,
aamu soittaa kanneltansa,
kohoo puhtauden kukat,
nouse onnen valko tukat.
      Kutsuu meitä
      kärsineitä
      kevät koittoon
      päivän voittoon
kutsua riemuun uuden ajan
asukkaiksi veljeismajan
missä soipi onnen kellot
kevät viljaa nostaa pellot.
Sikspä maljat rikki lyömme
alkaa valjeta jo yömme,
kirkkahiksi katseet saamme
kevät nousuun luottakaamme.
      Tuikkii tulta
      kevät kulta,
      saapuu lauha
      aamun rauha.
Katkeavi kahle, ansa,
vapaa kohta ompi kansa,
joka korsi kokoon kanna,
kaikkes taistelussa anna.
Saamme kohta juhlan jalon,
päivän totuuden ja valon,
näämme valon Kruunaukset,
aukee mustan rinnan ukset,
      Valon voiton,
      kuulee soiton,
      kirkkahasti,
      riemuisasti,
valkeuden virret vierii,
yli maiden rauha kierii,
ihmisrinta tuntee suurta
elon voiman alku juurta.
Vapahaksi, raittihiksi,
valkeuden sankariksi,
nouse kansa pohjolassa,
korkeaksi oikeassa.
      Silmään tulta
      nuoruus kulta,
      rintaan usko
      valon rusko,
että nousis onnen hetki
loppuis kansan puute retki
uuden aamun sävel soisi
kansa kaunihina oisi.
Kansa kallis, kalevan,
näät jo päiväs nousevan,
kohta poistuu päivas pilvet,
hautaan vaipuu veri kilvet.
      Kaikkialla
      toivon alla
      kansa herää
      voimat kerää,
rohkeasti eespäin ryntää
uudet vaot itse kyntää
käsihinsä ohjat saapi
ylös päivään kohoaapi.

Mikko U[otinen].


Lähde: Työmies 22.12.1905.