Raittihiksi – vapahaksi!

Raittihiksi – vapahaksi! Kirjoittanut Mikko Uotinen

Väkijuomat surua tuovat

kodin päivän synkäks luovat,

turmelevat mielen jalon,

sammuttavat rinnan palon.

      Kauhua kantaa,

      huolta antaa,

      puutteen tuopi,

      kurjaa luopi.

Maahan kääntää kauko mielet,

pahan sointinkin saa kielet,

orjan onnettuutta luo,

rintaan syksytuulen suo.

Murtaa elämässä monta,

juomain kuiluun, onnetonta,

nuorta sortua, vankanlaista

sortuu miestä, sortuu naista,

      Kalpee kansa

      himoissansa

      hautaan vaipuu

      orjaks taipuu.

Synkkä elämän on toivo,

ylimaiden raikuu raivo,

orjalaumat paisuaapi

kansa kahlehia saapi.

Vapahaksi orjuudesta,

ylös kansa kurjuudesta,

päivään suureen, parempahan

kevät virttä laulamahan.

      Himot heitä

      säveleitä,

      kuule noita

      korkeoilta,

jotka soittaa vapautta

elon puhtaan ihanuutta

jotka kutsuu suurin kielin

kansan työhön valkomielin.

Raittihiksi nouse kansa,

aamu soittaa kanneltansa,

kohoo puhtauden kukat,

nouse onnen valko tukat.

      Kutsuu meitä

      kärsineitä

      kevät koittoon

      päivän voittoon

kutsua riemuun uuden ajan

asukkaiksi veljeismajan

missä soipi onnen kellot

kevät viljaa nostaa pellot.

Sikspä maljat rikki lyömme

alkaa valjeta jo yömme,

kirkkahiksi katseet saamme

kevät nousuun luottakaamme.

      Tuikkii tulta

      kevät kulta,

      saapuu lauha

      aamun rauha.

Katkeavi kahle, ansa,

vapaa kohta ompi kansa,

joka korsi kokoon kanna,

kaikkes taistelussa anna.

Saamme kohta juhlan jalon,

päivän totuuden ja valon,

näämme valon Kruunaukset,

aukee mustan rinnan ukset,

      Valon voiton,

      kuulee soiton,

      kirkkahasti,

      riemuisasti,

valkeuden virret vierii,

yli maiden rauha kierii,

ihmisrinta tuntee suurta

elon voiman alku juurta.

Vapahaksi, raittihiksi,

valkeuden sankariksi,

nouse kansa pohjolassa,

korkeaksi oikeassa.

      Silmään tulta

      nuoruus kulta,

      rintaan usko

      valon rusko,

että nousis onnen hetki

loppuis kansan puute retki

uuden aamun sävel soisi

kansa kaunihina oisi.

Kansa kallis, kalevan,

näät jo päiväs nousevan,

kohta poistuu päivas pilvet,

hautaan vaipuu veri kilvet.

      Kaikkialla

      toivon alla

      kansa herää

      voimat kerää,

rohkeasti eespäin ryntää

uudet vaot itse kyntää

käsihinsä ohjat saapi

ylös päivään kohoaapi.

Mikko U[otinen].

Lähde: Työmies 22.12.1905.