Raha-asiasta koukunkkua

Raha-asiassa koukunkoukkua. Kirjoittanut Kustaa Paturi

Raha-asiassa koukunkoukkua.

Suometar 217 n:ssaan kirjoituksessa "Raha-asia ja Hämäläinen koukku" muun seassa lausuu sen periajatuksen, että "vahinko kohtaa sekä Suomen markkojen kuin Venäjän setelien omistajia rahanparannuksen alussa. Suomen markoilla saadaan vähemmän tavaraa kuin oikeastansa pitäisi saada, ja samasta määrästä samaa tavaraa pitää Venäjän seteleitä antaa suurempi summa kuin nyt". Hämäläinen myös kertoo Hels. Dagbladin olevan siinä luulossa, että Suomen rahaparannus vaikuttaisi sen Venäjän paperisetelien käyntö-arvoon Suomessa, jotta myyjä 100:sta jauholeiviskästä vaatii 60 ruplaa sensiaan kuin ilman rahaparannusta vaatisi vaan 50 ruplaa. Tuota on vaikea ymmärtää mistä semmoiset kuulot saavat syntynsä että "Venäjän seteleitä pitää antaa suurempi summa kuin nyt" eli 60 ruplaa 50 edestä. Yleisen raha-menon laki on rahojen maasta ulosvienti tavaran ostamiseen ja sisääntuonti tavaran myymisestä, niinmuodoin varallisuus, joka minkään maan paperisetelit halwentaa eli arvon kohotaa, yleisen kurssin katsannossa, eikä toisen maan rahaparannukset. Tapahtuupa se sittenkin että toisen maan paperisetelit käyvät täydestä kovan rahan arvosta ja oman maan setelit alle kovan rahan arvon, niin esim. on mainittu Itävallassa Preussin setelien käyvän Preussin kovan rahan arvossa ja Itävallan omat setelit käyvät alle kovan rahan arvon. Mutta mikä erinomainen luonteisvoima Suomen rahaparannuksen alulla mahtaisi olla Venäjän setelien nykyistä (yleisen kurssin mukaista) arvoa liikuttamaan? Silmäilläämpäs kauppa-asioita johonka Suometar ja Hels. Dagbladi *) mielipiteensä nojaa. Esim. Pietarin kauppa- ja muut Suomen tavaran ostopaikat määrää Suomen voin eli muun tavaran hinnan, heidän maansa käyvässä rahassa. Kysyä sopii: lisääkö eli vähentääkö Suomen rahaparannus ensi alussa, jolloinka rahaparannuksesta seuraava hyöty ei ole vielä kerinnyt vaikuttaa tavaran valmistusta, Suomesta vietävän voin taikka muiden tavaralajien paljoutta Venäjälle, niin paljon, että Suomeen sen kautta tulisi niin paljon Venäjän seteli-varallisuutta jotta se laskisi Venäjän setelien arvon yleisessä kurssin katsannossa? Tähän on syytä vastata. Ei. Niinmuodoin kuin Suomen rahanparannus ensi alussa ei tule tawaraan wiwntia lisäämään, se se myös Wenäjän setelien arwoa tule muuttamaan. Se on ainoastansa vaihtopalkkio joka taitaisi kysymykseen tulla jos ei Suomessa Venäjän seteliä enää käytettäisi kaupassa, jotta täydyttäisiin pankkien eli muiden vaihetus-tointen kautta Venäjän setelit muuttaa Suomen rahaksi. Mutta niin kauvan ei ole tarve Venäjän seteleitä Suomen rahaksi muuttaa millään vaihtopalkkiolla kuin Suomeen tuodaan Venäjältä enemmän edestä tavaraa kuin Suomesta Venäjälle viedään niin kuin tapa on ollut, joten vaihtopalkkiokaan ei taida tulla kysymykseen. Uskottavasti Suomen kauppiaat vastaan ottaisi Venäjän seteleitä, jotka on semmoista rahaa, jolla he suorastansa tulevat ostamaan tavaraa, siitä arvosta kuin ne Venäjällä käy; kauppiasten oma välttämätön tarve pakottaa toimittamaan vaihtokauppaa ilman palkkiota, kuin kuitenkin tulisivat vaihtopalkkion maksamaan jos Suomen rahaa vaihettasivat Venäjän seteleiksi tavaran ostaaksensa Venäjältä.

Mitä Suomen rahanparannuksen alussa tapahtuisi, ettei Suomen markoille ensi alussa kaikki ymmärtäisi antaa täyttä arvoa, siinä Venäjän setelin omistaja tulisi oikeen käsitetyksi; Venäjän setelirupla käyttäisi hyväksensä neljän markan arvoa epävakaisissa kohdissa. Suomen kansan typeryys raha-arvon käsityksessä ei tulisikaan sitä tietä menemään kuin Suometar väittää, että "saadaan samalla nimellisellä summalla maamme markkoja yhtä paljon tavaraa silloin (rahanparannuksen alussa) kuin nytkin, mutta Venäjän setelillä ei saada, koska ne eivät ole markkojen arvoisia". Mikä johteelinen perä siihen on, että niin pitäisi tapahtuman? Suomen kauppias on tavaransa ostanut sillä hinnalla sisään, josta Venäjän setelit rahanparannuksen alussakin yleisen kurssin jälkeen käyvän, niinmuodoin Suomen kauppiaat, kauppansa vissin voittoprosentin muoksi ei ole pakotettu enempää Venäjän setelissä hintaa pyytämään. Maatavaran kaupan perusluonnossa taasen ei tule muu kysymykseen kuin kunkin aikakauden käypä hinta; ostajat myös hankkisivat sitä rahaa jolla heidän kauppansa käypi etusammaksi. Siis se on suora ja selvä perustus (johonka ei ole tarvis luuloja sekottaa}, että jos Suomen setelit saavat tasa-arvon kovan rahan kanssa, ettei se kadota sitä, jolla on Venäjän seteli omana – ainoastaan se nostaa sitä jolla on Suomen seteleitä. No, jos Suomen seteliä olisi vaihdon alkaessa Venäjällä ja venäläiset voittaa niistä onko voitto Venäjälle tappioksi? Ja pitäisikö suomalaisten antaman vielä voitonki voittoja? Tahi uskottelemanVenäläisiä semmoisia vaatimaan? Sepä olisi oikein raha-asiain koukunkoukun koukkua. Äänessä myönnetty yleinen (jotakuta yksityistä tässä ei sovi kysymykseen ottaa; vaivasia löytyy kaikissa kaupoissa ja keinoissa) Venäläisten tappio sekä Venäläisten vaatima palkkio Suomen rahaparannuksen alussa ja edeleenki on perustamattomalla kannalla.

Suomettaren "raha-asian koukkuä Hämäläiselle näyttää olevan liikaa; Hämäläisen lauseet raha-asian parannuksesta ovat ehkä selvemmät kuin monen muun sanomalehden. Sanomalehdet (toimitukset), sallikoot itsensä erehdyksestä ojennettaa: parantakoot äänenkannatteensa ja elkööt häiritkö perustamattomilla luuloillansa Suomen kansan tärkeätä raha-asiaa.

* ) Dagbladi on ruotsinkielinen lehti, jota kieltä en suinkaan sata sanaa ymmärrä, ja niinkuin mainitaan, Suomen sanomakirjallisuuden pää ja pieli. Mahdan joutua Dagbladin kanssa pahaan pulaan kuin olen ajanut aisani niin muukalaiseen kiinni, ja etenki kuin olen uskaltanut ryhtyä niin syvään varallisuus- ja valtio-viisauteen; mutta puhutaan sitä tulkin kauttakin, menestyköön, niin kuin menestyy.

Maamies

Lähde: Päivätär 30/9/1865