Raataja

Raataja. Kirjoittanut Eero Alpi

Savun, tuhkan ja tuiskujen keskeltä taas

Sinä nouskosi, mies-ihanteeni,

Sun jälleen ma kaihoan katsantaas,

Sua etsivi aatokseni!

Kovan kourasi, karkean, arvekkaan,

Yli yön sekä päivän puista,

Yli vetelän, velton ja nauttivan maan

Taas rohkean katseesi suista!

Puhu puutteesta, talvien tuskista,

Puhu lastesi repaleista,

Puhu uskosta, rukouksista,

Ja vaimoista vaalenneista!

Vaari ennen kaikkea kerro, oi,

Kuka puutteen hääti ja torjui?

Ja kansalle, kansoille tarinoi,

Sun milloinka mielesi horjui?

Niin, ennen kaikkea kerropas:

– Sua täytyvi uskoa kansa! –

Oma tarmosi puutteen torjui – kas,

Et horjunut konsanansa!

Savun, tuhkan ja tuiskujen keskeltä; siis

Vapautesi lippu sa nosta,

Saat taivaasta rautaa sa ranteisiis,

Jotta voit sinä sortosi kostaa!

Ja huomaatko sankarin silmässä sen

Teräsliekkinä loimuvan palon? –

Ma uskon sun aatteesi oikeuden,

Sun aatteesi suuren ja jalon!

Lähde: Alpi, Eero 1904: Kajastuksia: runoja. Alfred Lagerbom, Hamina.