Räisälän kirkko palanut
Torstaina iltapäivällä kello puoli 5 sytytti ukkonen Räisälän kirkon palamaan. Kirkko paloi vähässä ajassa aivan perustuksiaan myöten.
Kirkosta saatiin pelastetuksi alttaritaulu ja kynttiläkruunut, samoin myöskin sakastissa oleva irtaimisto. Kirkon uruista ei voitu mitään pelastaa. Mainittu kirkko oli rakennettu puusta ja oli se 27 vuotta takaperin viimeksi korjattu. Kirkossa oli ukkosen johdattaja, mutta salama iski kirkkoon kupeesta ja sytyttäen sen urkuparven kohdalta.
Lähellä oleva kellotapuli saatiin tulipalosta pelastetuksi.
Kirkko ja kellotapuli olivat vakuutetut Suomen Evankelis-Luterilaisten seurakuntain paloapuyhtiössä 85 tuh. markasta.
Ukkonen raivosi muuten ankarasti, taittaen useita telefoonipatsaita kirkon lähistöllä ja sulattaen lankoja yhteen monin paikoin.
[Lähde: Wiipurin Sanomat 22.7.1910 sivu 4]
____________________
Torstai-iltana klo 1/2 5 ajoissa syttyi Räisälän kirkko salaman iskusta tuleen. Tuli levisi silmänräpäyksessä yli koko kirkon, polttaen sen perustuksiaan myöten. Kirkon irtaimistosta saatiin pelastetuksi ainoastaan alttaritaulu ja sakaristossa oleva kalusto, jotavastoin uruista ei mitään voitu pelastaa. Kirkko on rakennettu puusta ja korjattu viimeisen kerran 27 v. sitten. Ukkosen johdot kirkossa oli, vaan iski salama sivulta urkuparven kohdalle. Tapuli saatiin liekeiltä kokonaan suojelluksi. Kirkko oli vakuutettu yht. 85,000 mksta.
[Lähde: Laatokka 23.7.1910 sivu 3]
____________________
Salama polttanut kirkon. Eilen illalla k:lo 1/2 5 aikaan sytytti salama Räisälän kirkon palamaan. Kirkko, joka oli puinen ja 27 vuotta vanha, paloi perustuksiansa myöten. Kellotapuli pelastui. Kirkon irtaimistosta saatiin pelastetuksi kynttiläkruunu ja alttaritaulu, samoinkuin sakariston irtaimisto. Kirkko oli vakuutettu luterilais-evankelisten seurakuntien paloapuyhdistyksessä 25,000 markasta.
[Lähde: Helsingin Sanomat 23.7.1910 sivu 5]
____________________
Eilen illalla k:lo 1/2 5 aikaan sytytti salama Räisälän kirkon palamaan. Kirkko, joka oli puinen ja 27 vuotta vanha, paloi perustuksiansa myöten. Kellotapuli pelastui. Kirkon irtaimistosta saatiin pelastetuksi kynttiläkruunu ja alttaritaulu samoinkuin sakariston irtaimisto. Kirkko oli vakuutettu luterilais-evankelisten seurakuntien paloapuyhdistyksessä 25,000 markasta.
Myöhemmin ilmoitettiin meille tapahtumasta telefoonitse Viipurin kautta seuraavaa:
Viime torstaina t. k. 21 päivänä raivosi Räisälässä harvinaisen kova ukkosilma pannen kirkonkylässä kaikki ikkunat helisemään ja särkien telefoonijohdot. Noin kello 4 päivällä iski salama kirkkoon, sytyttäen sen silmänräpäyksessä palamaan. Huolimatta hätäkellojen paikalle kutsuman väen paljouden kovista ponnistuksista paloi kirkko kolmessa tunnissa perustuksia myöten poroksi. Paikalla oli kyllä kaksi suurta paloruiskua, jotka toimivat oivallisesti, mutta ennenkun kerittiin saada riittävästi vettä - sitä piti hakea lähes yhden kilometrin päästä - oli tuli saanut jo niin suuren vallan, että kirkon pelastaminen näytti mahdottomalta ja sen vuoksi täytyi sammutustyö kohdistaa läheisen kellotapulin pelastamiseen, joka suurilla ponnistuksilla onnistuikin. Kirkosta ei saatu pelastetuksi muuta kuin kruunut ja alttaritaulu sekä sakaristosta kaikki arvokkaampi irtaimisto. Koko paloajan satoi vettä kuin saavista kaataen.
Kirkko oli puinen ja rakennettu 1763 sekä perinpohjin korjattu 1881. Vakuutettu oli kirkko 85,000 mkasta.
[Lähde: Uusi Suometar 23.7.1910 sivu 5]
____________________
Torstaina t. k. 21 p:nä kulki - ensi kertaa tänä kesänä - ankara ukonilma yli Räisälän seudun. Vähän jälkeen klo 4 i.p. kuului noin parin kilometrin piirissä kirkon ympärillä paukahdus niin kova kuin jos olisi tykki lauaistu joka talon nurkalla, ja jokainen riensi tarkastamaan, oliko salama ehkä hänen kotinsa sytyttänyt. Lähinnä kirkkoa asuvat huomasivat sen edustan olleen aivan kuin tulen vallassa, kaksikin tulipalloa sanoi joku siinä erottaneensa, eikä aikaakaan kun havaittiinkin, että kirkon pääoven edessä oleva eteinen ja läheinen ullakon nurkka todella olivat tulessa.
Ensiksi paikalle sattuneet eivät ensi työkseen osanneet muuta kuin särkeä kirkon ikkuna ja rientää pelastamaan sen sisältä mitä ennättivät. Pian saatiin lähellä asuvalta suntiolta avaimet ja päästiin kirkonkelloja soittamaan hälytykseksi ympäristölle.
Valitettavasti olivat nyt, kuten tavallisestikin tällaisissa tapauksissa, sammutusvehkeet vähäiset ja vaillinaiset. Ruiskuja oli tosin kaksi, kirkon ja pappilan, käytettävänä, mutta ainoastaan kolme tynnyriä saatiin kokoon, millä vettä ajaa. Maitoastioillakin sitä ajettiin lisää, mutta yhä siinä oli puutetta. Lisäksi olivat ruiskujen letkut liian lyhyitä, niin ettei niillä yletetty syytämään vettä korkealla olevaan kirkon ullakkoon, jossa tuli riehui. Ainoastaan maasta sinne vesipatsaat voitiin suunnata, mutta se oli aivan riittämätön ja tehoton vastustus tulimerelle, joka tuokiossa levisi ympäri koko laajan ullakon. Ainoastaan voimakas höyryruisku, jonka muutamia satoja metrejä pitkä letku olisi voitu viedä ohi virtaavaan jokeen, olisi tässä voinut tehota.
Niinkauan kuin galvanoitu peltikatto saattoi sulkea tulen umpinaiseen ullakkoon, voitiin kuitenkin kirkosta korjata yhtä ja toista, kuten kruunut, alttaritaulu (R. V. Ekman'in viimeisiä maalauksia) sekä kaikki mitä sakaristossa tavaraa oli.
Kun yltynyt tuli lopuksi voimallaan paukautti auki peltikaton ja samalla matto eli välikatto romahti alas, silloin oli silmänräpäyksessä koko kirkko yhtenä tulimerenä. Kaikista ikkunoista ja ovista lehahtivat lieskat ylös ilmoille ja auenneesta katonharjasta kohosi tulipatsas korkeimpia kuusiakin korkeammalle. Kuumuus oli niin ankara, että se pakotti ihmisjoukot joka taholla peräytymään, ja tuskin sieti kulkea sivuitse maantiellä ulkopuolella kirkkomaan aidan.
Kirkko oli siis tulen oma, ja kun koko katto oli romahtanut sisään, tarttuivat liekit ahnaasti yli 140 vuoden ikäisiin honkaseiniin ja pian se irvisteli läpi jokaisesta saumasta, kunnes mahtavat honkakekäleetkin toinen toistensa jälkeen romahtelevat maahan.
Niin pian kun itse kirkko oli jätettävä tulen valtaan, suunnattiin kaikki ponnistukset ainoastaan muutaman kymmenen metrin päässä olevan kellotapulin pelastamiseen. Sen seinämiä nyt valelivat molemmat ruiskut, ja kiitos tyyntyneen tuulen, yhä jatkuvan sateen sekä muutamien kirkon ympärillä kasvavien koivujen, nämä ponnistukset onnistuivat, kellotapuli pelastui.
Salamaniskun ankaruudesta mainittakoon vielä todisteina, että se oli miehen korkeudelta kokonaan kuorinut ja jokapuolelta halaissut keskikokoisen koivun, joka seisoi kirkkotarhan maantienpuoleisen aidan vieressä ja kaivanut maan kuopalle sen ympäriltä. Sitäpaitsi se oli kirkon pohjoisen oven edessä olevista kiviportaista reväissyt palasen päällyskivestä ja sinkauttanut sen matkan päähän, sekä heittänyt kumoon läheisen telefoonipatsaan maantien vieressä ja pirstonut pari telefoonilankaa pieniksi palasiksi.
Kolmekymmentäneljä vuotta sitten poltti salama niinikään kellotapulin, mutta saatiin silloin kirkko pelastetuksi. Nyt paloi kirkko huolimatta ukkosenjohdattimestaan, mutta kellotapuli säilyi.
Kuten mainittu, oli kirkko jo yli 140 vuotta vanha, rakennettu 1763, mutta perinpohjin korjattu 1881. Se oli vakuutettu Suomenmaan evankeelis luterilaisten seurakuntain paloapuyhtiössä 85,000 markasta.
Surulla ajattelevat seurakunnan kristilliset jäsenet kirkkoansa, joka heille säilytti niin paljon rakkaita muistoja.
[Lähde: Wiipuri 23.7.1910 sivut 2 ja 3]
____________________
Lisäksi siihen mitä viime numerossa kerroimme voimme nyt tehdä palosta tarkemman selostuksen.
Torstaina t. k. 21 pnä kulki ensi kerran tänä kesänä ankara ukonilma yli Räisälän kirkon seudun. Vähän jälkeen klo 4 i. p. kuului kamala räjähdys ja kohta sen jälkeen kirkonkellojen hätäläppäystä. Lähinnä kirkkoa asuvat olivat huomanneet sen edustan olleen aivan kuin tulen vallassa. Toiset sanovat huomanneensa heti räjähdyksen jälkeen kirkon kohdalla kaksi tulipalloa. Kauan ei viipynyt, ennenkuin kirkon pääoven edessä oleva etehinen oli tulen vallassa.
Ensiksi paikalle saapuneet eivät osanneet aluksi tehdä muuta kuin särkeä kirkon akkunat ja rientää pelastamaan sen sisällöstä minkä ennättivät sekä ryhtyä soittamaan hätäkelloja.
Valitettavasti oli nyt, kuten tällaisissa tapauksissa on tavallista, sammutusvehkeet vähäiset ja vaillinaiset. Ruiskuja oli tosin kaksi suurempaa - pappilan ja kirkon - sekä muutamia pienempiä, mutta ainoastaan kolme tynnyriä saatiin niillä vettä ajamaan. Nämä eivät riittäneet pitämään edes kahta suurempaakaan ruiskua täydessä työssä, kun ei kaivojakaan ollut aivan palopaikan ääressä. Toiseksi olivat ruiskun letkut liian lyhkäset, niin ettei vesi noussut edes kirkon harjaankaan saakka. Ainoastaan voimakkaat höyryruiskut olisivat olleet tässä tehokkaat, kun jokeenkin oli noin 300 metrin matka.
Niin kauan kuin galvanisoitu peltikatto saattoi sulkea tulen umpinaiseen ullakkoon, voitiin kuitenkin kirkosta korjata yhtä ja toista, kuten arkisto, useimmat kruunut ja alttaritaulu, joka on taiteilija K. W. Ekmanin viimeisiä maalauksia ja sellaisena kallisarvoinen sekä kaikki, mitä sakaristossa tavaraa oli.
Mutta kun yltynyt tuuli mahtavalla voimallaan paukahutti peltikaton rikki ja välikatto romahti alas, silloin oli silmänräpäyksessä koko rakennus yhtenä tulimerenä. Kaikista ikkunoista ja ovista lehahtivat liekit ilmoille ja avonaisesta kattoharjasta kohosi tulipatsas lähellä olevia korkeita kuusiakin korkeammalle. Kuumuus oli niin ankara, että se pakotti ihmiset joka taholla peräytymään ja tuskin sieti kulkea sivu palavan kirkon maantietä ulkopuolella kirkkoaidan. Kaikki oli siis tulen omana. Kun koko katto oli romahtanut sisään, tarttuivat liekit ahnaasti sen 130 vuoden ikäisiin honkaseiniin, ja pian se irvisteli joka saumastaan kunnes mahtavat ikihonkaiset kekäleet romahtivat maahan toinen toisensa jälkeen.
Kun itse kirkko oli täydytty jättää tulen valtaan, suunnattiin kaikki ponnistukset siitä ainoastaan muutamien kymmenien metrien päässä olevan kellotapulin pelastamiseen. Sen seiniä valelivat nyt molemmat ruiskut ja kiitos tyyntyneen tuulen, yhä jatkuvan rankkasateen ja kirkon lähellä olevien tuuheitten koivujen saatiinkin kellotapuli pelastetuksi.
Salaman iskun ankaruudesta mainittakoon vielä, että se oli miehen korkeudelta kuorinut ja joka puolelta pirstonut sälöiksi keskisuuruisen koivun, joka seisoi kirkkotarhan maantienpuoleisen aidan vieressä ja kaivoi maahan sen alle ison kuopan. Edelleen oli salama kirkon pohjoisen oven edessä olevista kiviportaista reväissyt ison palasen päällyskiveä ja singottanut sen matkan päähän sekä heittänyt kumoon läheiset telefoonipylväät ja pätkinyt puhelinlangat tuuman pituisiin osiin.
poltti salama kellotapulin, mutta saatiin kirkko silloin pelastetuksi. Nyt paloi kirkko huolimatta ukkosen johdattimestaan, mutta tapuli saatiin ankarilla ponnistuksilla säilytetyksi tulen tuhoilta.
Surulla muistelevat seurakuntalaiset kirkkoaan, joka sisälsi heille niin paljon rakkaita muistoja.
Kirkko ja kellotapuli olivat vakuutetut Suomen Evankelis-Lutherilaisten seurakuntain paloapuyhtiössä 85 tuh. markasta. Vahingon suuruutta on vielä toistaiseksi vaikea määrätä, mutta on se arvattavasti joltisenkin suuri, sillä irtaimistosta paloi m. m. urut. Viimeksi oli kirkko korjattu 27 vuotta sitte.
[Lähde: Wiipurin Sanomat 25.7.1910 sivu 1]