Pyhä taivon joukko punaiselle lipulle

Pyhä taivon joukko punaiselle lipulle.
Marssi.
Kirjoittanut Esa Paavo-Kallio


Kas liehuvi lippu veripunainen,
Mä seuraan, kun mieltä se hurmaa;
Se liehuvi voitoksi sorronalaisten,
Vaan sortajille ennustaa se turmaa.
On kansa ensin hämillään, kun huomaa lipun sen:
Vaan miksi on tuo lippunne kuin ois se verinen;
Se eihän vainen tarkoittane surmaa? –
Kas liehuvi lippu se veripunainen
Ja kansojen laumat se johtaa;
Se liehuvi voitoksi sorronlapsien
Ja murhattujen verestä se hohtaa.
On Golgatalta saakka käynyt virta ruskia;
Se juoksee meidän hurmetta ja meidän tuskia,
Kun sortovallan syöttiläät ne riehuu.
Kas liehuvi lippu se veren ruskia,
Vaikk’ vilppien kattila kiehuu;
Ja kansani toivoo, vaikk’ tuntein tuskia,
Kun raha-, kirkko-, sortovallat riehuu;
Kun lippu tuolla hulmuilee niin kansa kyyneltää,
Kun tuhatvuotten kärsimys niin tuntoon selviää
Ja miljoonien kansalaisten murha.
Ja liehuvi lippu tuo veripunainen,
Se taivahan tuulissa liehuu:
Ja taivasten valta on turva lapsien
Vaikk’ orjuus-hurme kattiloissa kiehuu.
Kun kirkon pylväs suutelevi myrkyn keittäjää
Ja siunaa niiden ruumiit vaan, mi kurjuus näännyttää,
Niin tuimemmin vaan veren lippu riehuu.
Ja viimmein se liikuttaa taivaan valtoja
Ja Jumalatkin punallansa hurmaa;
On nouseva myrsky, mi tietää kostaa,
Vaan orpojen ja leskien on turva.
Ja korkealle kurjuustansa, nosta lippusi,
Niin hengen valta sortajille koituu surmaksi –
Ja lipun luona yhdy, köyhä kansa!
Me yhdymme, vannomme: aina edes vaan
Ja malmeja nostamme suosta;
Kun viesti on vyörynyt yli maailman
Nyt köyhän kansan mahtavasta vuosta.
Jos kultamalmit syvyyksistä aina kaivetaan,
Niin ihmiskunnan terveyskin löytyy sieltä vaan,
Nyt vapauden päivä siellä koittaa.

Esa Paavo-Kallio.


Lähde: Työmies 8.8.1900.