Pyhä laulu.

Kirjoittanut Irene Mendelin


Suomi kuule, kuule: nyt pyhä laulu
Heläjääpi halk’ avaruuden laajan,
Lennähtää luo Luojan ja kertoo, kuink’ oot
                   Armas sa meille.
Pyhän laulun mestari muinen lauloi,
Taivainen kun tenhosi hänen mieltään
Koskettaen herkkiä, sointuvia
                   Kieliä sielun.
Ja se kertoo suuria muistojamme,
Kunnian ja mainehen kulta-aikaa
Täynnä kärsimystä ja tuimaa tuskaa,
                   Hurmetta, surmaa.
Kertoo jalon ylpeät unelmamme,
Toiveet, joita sulle me toivotahan,
Kuinka kunniaas yhä rauhan työmme
                   Vilpitön tähtää.
Sävelten kun helkkyä Luoja kuulee,
Joit’ on suuren mestarin laulaa suonut
Silloin taivaastaan alas katsoo Hän ja
                   Sinua siunaa.
Siunaa valon lahjoilla ihanasti
Kansaa, jok’ on maallensa uskollinen;
Taivasta myös lempivi se, ken lempii
                   Syntymämaataan.
Suomi kuule, kuule: nyt pyhä laulu
Heläjääpi halk’ avaruuden laajan
Lennähtää luo Luojan ja kertoo, kuink’ oot
                   Armas sa meille.


Lähde: Mendelin, Irene 1899: Koivikossa. II. Wesanderin kirjakauppa, Tampere.