Puutarhatyössä
Puutarhatyössä. Kirjoittanut Immi Hellén |
- Minä tarhassa sarkani oman sain,
- jota muokkasin kelpolailla,
- ja hiki mun tippui otsastain
- noilla hauskoilla puutarhamailla.
- Kas, keväällä murskasin mukulat,
- tein pehmeeksi peltoni mullan.
- Oli käytössä kuokat ja haravat. –
- Niin sirotin siemenkullan.
- Punajuuret, mä mietin, ja porkkanat
- panen sarkani toiseen päähän
- ja toiseen kukkaset ihanat.
- Näin niillekin tilaa jäähän.
- Nyt oottelin tulosta ihmeissäin
- minä työstäni tarmokkaasta.
- Sitä riemun-aamua, jolloin mä näin
- ens’ taimeni nousevan maasta!
- Joka aamu se uusia taimia toi
- niin herttaisen hentoja vielä,
- vaan tiesinhän: varttua siitä ne voi,
- kun hoitelen hellällä miellä.
- En rikkaruohoja sietänyt,
- ne poistua säälittä saivat.
- Oi, enkö mä olisi tietänyt,
- mitkä milläkin puutteet ja vaivat!
- Tuo keppiä kaipaa tuekseen –
- tuen heti mä hennolle annan.
- Ja janoiselle mä juomaveen
- niin raikkaan lähteestä kannan.
- Näin vietimme aikoja armaita,
- kesäpäiviä ihannoimme.
- Ja luonnon lempeiltä parmailta
- me voimia kilvan joimme.
Lähde: Hellén, Immi 1930: Lasten runokirja: Suomen pojille ja tytöille omistettu. Valistus, Helsinki.