Puutarhassa.

Kirjoittanut Simeon Hirvonen


Näin yrttitarhan ihanan
Ja sinne istahdin.
Se kukka- tuoksun vilvakan
Soi mulle ihanin.
Se aamuhetki herttainen
Ol’ armas Hämehen.
Tyyn’ oli järvi kultainen
Kuin peili sininen.
Myös kastehelmi kukkasta
Se vielä suuteli,
Ja lintu pieni kultasta
Nyt luokseen huuteli.
Niin seisoi luonto lempeä
Nyt raitis rauhassa,
Vaan työ ja toimi virkeä
Sen eli povessa.
Se kasvoi – kasva sinäki
Ain’ tiellä avujen;
Se toimi – toimi yhäti
Myös lapsi ihmisen!
Meill’ yrttitarha isänmaan
On armas, ihana.
Suo, Herra, että kukoistaa
Se aina kaunisna!
Sä nuorukainen taimena
Oot tässä tarhassa;
Siis kasva, toimi – Jumala
Sen suokoon armossa!
Sitt’ yrttitarha isänmaa
Kukoistaa ainian;
Sitt’ elo uusi karkottaa
Pois öisen kuoleman.
Viel’ istun yrttitarhassa –
Tääll’ olo huvittaa
Nyt luonnon lehtimajassa,
Kun kukat tuoksuaa.

S[imeon]. H[irvone]–n.


Lähde: Hämäläinen 29.5.1878.