Puu ja lehdet

Puu ja lehdet. Kirjoittanut Kössi Kaatra

On ihmiskunta puu

ja lehti sen

on ihminen,

mi pian lakastuu;

se kesää tuskin täällä vielä näkikään

ja elon tarkoitustaan tajus itsekään,

kun kuoli se

ja levolle

pään painoi mullan povelle.

Yks lehti putoo puusta pikemmin,

vaan toinen vaipuu vasta myöhemmin,

näät, tasaisest’ ei aurinkoa riitä

ja pimeys ei elinvoimaa siitä.

Tääll’ lehti toinen toista varjostaa

ja pintalehti kaiken valon saa

ja varastaa

näin toisen elinvoiman kokonaan

ja siitä karttuu

ja vahvaks’ varttuu;

mut alin lehti vailla valoaan

ei kauvan kestä, kun jo kuolee pois,

vaikk’ kasvu-aikaa vielä ollut ois,

pois kuolee, kaatuu

ja mullaks’ maatuu.

Puu, runko säilyy ajast’ aikahan

ja aina uudet lehdet näkee kasvavan

ja – kuolevan.

Sit’ täällä koit ja madot syövät

ja ajan rajuilmat sitä lyövät,

mut murru, taitu ei se vaan,

ken tietää, tokko milloinkaan?

Oi, mihin verrata voi ihmiskunnan puuta?

Niin ihanaa, niin kurjaa et sä tiedä muuta!

Lähde: Lindström, Kössi 1904: Elämästä: runoja. Tampere.