Putoavat tähdet

Putoavat tähdet.

Kirjoittanut Charles Leconte de Lisle

Kalpeat tähdet, mereen

helminä pudotkaa.

Taivaanrannan jo vereen

auteret verhoaa.

Säkenöi itä. Jo hiipi

vesille tuuli, sen siipi

laineita keinuttaa.

Kalpeat tähdet, mereen

helminä pudotkaa.

Mereen, aaltojen nuorten

vaahtoon kätkeykää.

Nuolia huippuihin vuorten

aurinko lennättää.

Livertää tuhannet villit

kasteisten metsien pillit,

musiikki väräjää.

Vaahtoon aaltojen nuorten,

kyynelet, kätkeykää.

Murheiset maailmat, lymyyn,

paratiisit kaukaiset, oi!

Taivaan metallihymyyn

peittää nouseva koi,

liekit pehmeät yllään

veen yli vihreänkyllään

kultaa se pisaroi.

Pois, kodit sielujen, lymyyn

paratiisit kaukaiset, oi!

Lännen taivaalle menkää

öihin suloisiin.

Lehdet ja sammalet henkää

tuoksua kuumaa niin.

Hirvet vauhtia virmaa

lähteelle kylpyyn kirmaa.

Kylissä herättiin.

Pakenijat kalvaat, menkää

taivaihin läntisiin.

Unhoa, ikuista yötä,

lamput, vuodattakaa!

Onnekas, teidän ken myötä

varjoihin peittyä saa:

Rauhaan syvään hän vaipuu.

Viha, rakkaus, kaipuu,

ihminen katoaa.

Meille, ah, ikuista yötä,

unhoa vuodattakaa!

Lähde: Ranskan kirjallisuuden kultainen kirja. 1934. Toimittanut Anna-Maria Tallgren. Werner Söderström Osakeyhtiö, Porvoo ja Helsinki.