Puolukkamailla

Puolukkamailla. Kirjoittanut Immi Hellén

Metsikkö puoloja punanaan,

kutsuvat poimijoita.

Missä on ystävät marjamaan?

Tuolla jo tulevi noita.

Tulevat tuulena lennättäin

Mattilan Mikko ja Miina,

aivanpa ensinnä ennättäin

Suopellon Sampo ja Siina.

On siinä ripsettä, rapsetta –

herttainen marjamaamme!

Pienien jalkojen kapsetta –

tuokkoset täyteen saamme!

Marjat on suuria, makeita,

tuskinpa maistella entää.

On kuni sataisi rakeita,

kun niitä tuokkohon lentää.

Metsä laulavi laulujaan,

aurinko kummuilla hiipii.

Ilosta hihkuen kilpojaan

terttuja lapset riipii.

Välillä evähät esihin,

maistuvi leipä ja maito.

Kelläs on, kelläs on ketterin

kuperkeikan taito?

Innolla työhön sitten taas,

vielä kun kukkura puuttuu,

Sampo se Siinan tuokkosen kaas.

Vaan kenpä leikistä suuttuu?

Orava oksalla kummeksii:

»Eikö ne lapset jo lakkaa?»

Veitikka täysihin tuokkosiin

kukkuraks käpyjä nakkaa.

Poimien, telmien täällä vois

viipyä yöhönkin saakka.

Mikko hän huutavi: »Lähtään pois,

mulla jo täysi on taakka!»

Tullessa paljon on juttua.

Hämärä tanhuat peittää. –

Parhainta puolukkahuttua

äiti jo illaksi keittää.

Miinalla kaksi on astiaa,

vaikka on pieni ja nuori.

Kotona toisen sitten saa

sokea ruotimuori.

Lähde: Hellén, Immi 1930: Lasten runokirja: Suomen pojille ja tytöille omistettu. Valistus, Helsinki.