Punnittu Amor (1870)

Punnittu Amor. (Sanansaattaja Wiipurista v. 1833.) Kirjoittanut Abraham Poppius

”Miten painat, kunnar,

Jonka tuskin voitan?

Tules tänne, koitan,

Kosk’ on tässä puntar’,”

Lausui neito muinen,

Lieto, naurusuinen.

Vaakapuulle laittoi

Afroditen lapsen;

Palmikosta hapsen

Vastapainoks taittoi.

Hapsi maahan sousi,

Amor ylös nousi.

”Raskaspa kuin lammas

Onpi hivus mulla!

Miss’ on paino sulla,

Pikku irvihammas?

Eikö voima aina

Väkevässä paina?”

Tyhjän’ olla antoi

Toisen vaakalaudan;

Joss’ ol’ Amor, kauan

Sitä ilma kantoi.

Hän lens päällä ilman,

Käänsi neidon silmän.

Neito päätä viskoo,

Ihmetellen: ”kas, kas!

Rinnass’ aika raskas!

Sua, sisälisko,

Kuka taiskaan luulta

Keveämmäks tuulta?”

Vielä koitti kerran

Sinisiiven kanssa;

Perhokin painollansa

Voitti pienen herjan!

Hän liekkui vaakapuulla,

Nauroi, sormi suulla.

Lähde: Koitar: Savo-Karjalaisen Osakunnan albumi. I. 1870. Savo-Karjalainen Osakunta, Helsinki.