Punakantele

Kirjoittanut Jalmari Virtanen


Punakantele, soi surut
Synkkähän korpeen,
Raatajain mielistä
Kätköhön turpeen.
Olet vanha, vaan uus sävel
Sormien alta
Soi, sytytellen
Mielehen tulta.
Haparoivat jos soinnut,
On vire uusi:
Miel’alaa miesten,
Kun korpea kaasi
Ja naisten, kun huolella
Ruokkivat nautaa,
Värttinää viplovat,
Venhettä soutaa.
Saharaamien ääntä on,
Viuhetta hihnain,
Kotipirttien tuisketta,
Tuoksinaa pahnain.
Nääs, sumpsan ei viileke
Vaivuta olkaa:
Rahvas nyt maatansa
Raivata alkaa.
Se yhdessä pehmeeksi
Perkkaapi mannun,
Nostavi korkeaks’
Yhteisen konnun.
Siis soi, Punakantele,
Pois surut korpeen,
Raatajain mielistä
Kätköhön turpeen.

1927


Lähde: Virtanen, Jalmari 1936: Valittuja runoja. Valtion kustannusliike Kirja, Petroskoi.