Punainen maa

Punainen maa Kirjoittanut Ragnar Rusko

Punainen maa.

Sä olit orjain mieliuni yössä,

kun riiston ruoska selkänahkaa söi.

Punainen maa. Sua haaveiltihin työssä,

kun tuli räiskyi, rauta kipinöi.

Sä annoit voimaa, kestämisen mahdin,

kun lauloit, tunsit koneremmin tahdin.

Ja väsyneinkin hymyeli huuli,

kun moukarinsa kuiskailevan kuuli:

Punainen maa...

Punainen maa.

Sai kaaoksesta muodon aatos syvä;

vei työläisjoukot punalipun luo.

Punainen maa, miss kaikkien on hyvä,

se mieliin teräksisen tahdon tuo.

Ei maamies leipää ohdakkeista niitä,

ei orjain onni unelmina riitä.

Kun syntysanat lausuttu on kerta,

niin tulkoon, vaikka vaatis verta

Punainen maa.

Punainen maa.

Se nousi kultaa, rikkautta vailla

ja otti työläiskäsiin tehtaat, maat.

Punainen maa. Tuo aatos myrskyn lailla

löi murskaks rautakourin valtiaat.

Nyt kukin tahtoi sille uhrein tuoda

ja osaltansa vaikka hiukan luoda.

Sai työläisjoukot voimiansa koittaa;

he päättäneet on luoda kaiken voittain

Punaisen maan.

Punainen maa.

Nyt koneet Sammon työssä jauhaa,

työ tekijöilleen rikkauden suo.

Punainen maa se rakentaa vain rauhaa,

jos rauhan suovat sille hurtat nuo.

Ken päälle käy, on hällä siitä selko:

Punaista maata järkytä ei pelko.

Ken kalleintansa koskettavan sallis?

Maailman raatajille on niin kallis

Punainen maa.

Punainen maa,

ei enää unikuva hauras

mi unohdusta nälkään, tuskaan toi.

Punainen maa on voimakas ja vauras

ja raatajille onnen antaa voi.

Se kutsuu maailman proletaarit yhteen

panemaan sirpin, vasaran ja lyhteen.

Se maailman on köyhälistön muuri,

siks’ kunnes valmiiksi on saatu suuri

Punainen maa.

1927

Lähde: Rakettu on raudalla, tulesta on tuotu: Neuvosto-Karjalan suomenkielistä runoutta vuosilta 1917–1940. 1976. Kokoelman laatineet ja toimittaneet T. Summanen ja A. Mishin. Karjala-kustantamo, Petroskoi.