Pullon hinta.
Suomennos Englanninkielestä.
Kirjoittanut Josephine Pollard


Viiskolmatta penniä pullo vaan –
Niin halvaksi ken sitä luuleekaan?
Viiskolmatta – ehkäpä virkkaa ken:
»No, paljoksi vaan sitä arvele en.»
Mut kertokoon ryyppyjen hinnan tuo,
Jolt’ tarmon ja luontehen tärveli nuo,
Jolt’ arvon ja aseman viina vei,
Jok’ eläintä parempi nyt ole ei.
Viiskolmatta vaan? Tämän tuskin ties,
Se jok’ on nyt tuomittu murhamies.
Kaikk’ kunto ja kunnia, rakkaus,
Ja nuoruus, ansio, armahdus,
Miehuuden toivo ja määrän pää,
Kaikk’, kaikki ne pullon hinnaks jää;
Ne aartehet keinoa kertoa vois,
Mi ryyppyjen takia syöstään pois!
»Viiskolmatta vaan!» Paha henki kai
Tuost’ iloa nuoresta miehestä sai,
Jok’ astui kapakkapöytien luo, –
Ol’ aamulla verinen ruumis tuo;
Senlaisenko hinnan maksaa voi,
Siit’ ilosta, minkä ryyppy toi?
Jos tietoa tahdot, paljoko vaan
On moniko halukas maksamaan,
Niin töllihin tuohon kurjaan käy,
Joss’ enää ei muu kuni köyhyys näy,
Ja nälkä lapsia ahdistaa
Ja viaton viinasta kärsiä saa.
Viiskolmatta penniä kaikki jos ois,
Sit’ ehkä vähänä pitää vois;
Mut raha on pienin määrä vaan,
Min maksat: ken katsoo ympäri maan,
Se häviön turman huomata saa,
Mi seuraa himoa kurjimpaa.
Viiskolmatta penniä pullo vaan,
Niin halvaksi ken sitä luuleekaan?

Josephine Pollard.


Lähde: Työmies 11.6.1900.