Puhtauden-rukous

Kirjoittanut Franz Werfel


Oi minun Isäni, taaskin on tullut yö, tuo vanha ja aina sama,
läpi kaikkien meidän, ihme-sokeiden, ihmeiden keskellä käyden.
Ja hetki on tullut ihmisten, syvästä tunnustähdestä tiedotonten,
astua vetensä ääreen, kastaa päänsä ja likaiset kätensä pestä.
Oi maan pyhä vesi, kaksinkerroin määrätty juotavaksi ja puhdistamaan!
Oi minun Isäni, Jumala, oi pyhä Vesi henkimaailman!
Enkö sinun vilpoisuuttasi kaivaten tietäisi, että sinä virtaat ja loiskut,
enkö minä myös epäuskossani sinun pulppuamistasi kuule?
Alas painan pääni ja lampunpiirin kateuteen sen vajota annan.
Kurkoitan käteni sinulle, niinkuin lapsi, joka illalla kylpyä vartoo.
Nyt päivän valheesta itseni koota tahdon ja tosi tänä hetkenä olla.
Ajan itseni karsinaani, kunis turhamielisyyteni ulvonta vaikenee.
Vihamiestään vastaan, oi minun Isäni, lauloi psalmistasi,
vihamiestäni vastaan, oi minun Isäni, nyt minä psalmini laulan myös!
Vihamiehiä ei ole minulla, sillä ei vihaan ihmisen rakkaus riitä.
Vihamies on minulla vahva, hän minua saartaa ja kaikille porteilleni hän kolkuttaa.
Vihamies on minulla, oi minun Isäni, pöytäni ääressä istuu hän, ylensyömän tuo;
kädet kuivettuneet ristissä paastoan itse, ja ikkunan takana seisoo nälkäisten lauma.
Vihamies on minulla, hän ylenkylläisenä savukettaan polttaa ja paisuu vatsaltaan;
yhä pienemmäksi minä itse käyn, minun täytyy katsoa, kuinka hän sieluni aarteilla mässää.
Vihamies on minulla, oi minun Isäni; on sanat parhaatkin lorujuttuja hälle ja itsepetosta.
Vihamies on minulla, silmänpalvelijaksi hän tekee tuntoni, rakkauteni hän velttouteen tukahduttaa.
Vihamies on minulla, kaikkeen kehnouteen hän johtaa, myös pelipöytien ääressä voiton-iloon,
minut joka kuitenkin jumalallisen nautinnon mestari olen.
Vihamieheni miksikä loit, minun Isäni, miksikä synnytit minut tähän kaksinaisuuteen?
Miksi et lahjoita minulle ykseyttä ja puhtautta? Oi Vesi, puhdista minut ja yhdeksi tee!
Katso, aina ja yhä sinun tietoiset lapsesi vaikertavat kaksi-luvun tähden.
Minä vajotan pääni valoon ja sinulle pestäviksi käteni kurkoitan.
Minut vapaaksi päästä ja puhdista, Isä, vihamieheni surmaa, surmaa minut, hukuta tämä minuus!
Miten autuaita ovat yksinkertaiset ja tiedottomat; autuaita yksinkertaisesti hyvät ja pahat!
Eripuraiset, kaksinaiset, lihovat ja kuihtuvat vasta-näyttelijät – poloiset ovat he, poloiset.
Oi pyhä Vesi, sinun suuruutesi, minun suuruuteni tähden, auta minua!


Lähde: Kailas, Uuno 1924: Kaunis Saksa: sarja saksalaista lyriikkaa. Werner Söderström Osakeyhtiö, Porvoo.