Provasti F. G. Hedbergin jälkimuistoja

Provasti F. G. Hedbergin jälkimuistoja*

Kirjoittanut Gustaf Ferdinand Mellberg
*Näitä muisto-sanoja oli aikomus lausua F. G. H-n muistopatsasta paljastaessa Kemiön kirkkotarhassa 30/8 1896, mutta kun siihen ei silloin enään tullut aikaa, julaistaan ne nyt näin, wähäsen muutettuina, ystäwäin pyynnöstä.


(Kirjoitti G. F. Mellberg)

Harvinainen ja mieltä ylentäwä oli se juhlallisuus, joka wiime Elokuun 30 päiwänä wietettiin Kemiön kirkon esikartanossa. Me tiesimme jokainen mistä syystä nyt niin lukuisasti olimme kokoontuneet tänne wainajain hiljaiseen lepoon wihittyyn kalmistoon, josta niin monet muistomerkit todistawat kaikkein ihmisten, parhaimpainkin näkywäisestä lopusta täällä, kuin on kuolema, hauta ja maaksi muuttuminen. Mutta me olimme nyt erittäin seisahtaneet korkeassa arwossa pidetyn, suuresti rakastetun Herran palwelijan ja opetusisän Fredrik Gabriel Hedbergin haudan reunalle. Häntä emme tahtoneet emmekä tainneet unohtaa, waikka hänen maallinen majansa jo yli kolme wuotta oli ollut maan powessa kätkettynä. Hänen muistonsa tahdoimme säilyttää ei ainoastaan itsellemme waan myös jälkeen tulewaisillemme. Tämän me myös oikeudella teemme sen kalliin elämäntyön tähden kuin Herra oli hänen kauttansa tehnyt, sen autuaallisen ewankeliumin walon tähden, jonka Herra oli hänen kauttansa Suomen pimeillä saloilla lewittänyt, josta niin monelle oli armon ja autuuden walo Jeesuksessa Kristuksessa koittanut. Tästä tämä wainaja ei kuitenkaan koskaan tahtonut itsellensä mitään kiitosta ottaa, waan hän sanoi, niinkuin meidänkin sanoa sopii: "Herra on tämän tehnyt ja on ihme meidän silmäimme edessä".Herralle siis tästäkin ylimmäinen kiitos ja kunnia olkoon, sillä "kaikkinainen hyvä anto ja kaikkinainen täydellinen lahja tulee ylhäältä walkeuden Isältä".

Mutta meidän tulee myös muistossa säilyttää ja kunnioittaa niitä henkilöitä, joita Herra on käyttänyt erinomaisina wälikappaleina armowaltakunnassansa Hänen nimensä pyhittämiseksi ja kunniansa kirkastamiseksi. Tästä sanoo apostoli: "Muistakaa teidän opettajianne, jotka teille Jumalan sanaa puhuneet owat, joiden uskoa te seuratkaa, ja ottakaa waari, millinen loppu heidän menollansa oli" (Hep. 13: 7) ja taas: "Wanhimmat, jotka hywin hallitsewat, pitää kaksinkertaisessa kunniassa pidettämän, erinomattain ne, jotka sanassa ja opissa työtä tekevät", 1 Tim. 5: 17. Ja wielä huomauttaa sama apostoli: "Waikka teillä olisi kymmenen tuhatta opettajaa Kristuksessa, niin ei teillä kuitenkaan ole monta isää; waan minäpä olen teitä Kristuksessa Jeesuksessa ewankeliumin kautta siittänyt", 1 Kor. 4: 15. Ja tämä wainaja oli todellakin monen hengellinen opetusisä, joka ewankeliumin sanalla ja saarnalla niin kauan ja niin wäsymättömästi sekä suullisesti että kirjallisesti oli Kristuksen seurakuntaa ruokkinut ja kaswattanut. Kuinka moni eikö hänen kauttansa herännyt synnin ja suruttomuuden unesta, kuinka moni synnin ja lain taakan alla raskautettu eikö hänen kauttansa tullut käsittämään armoa, wanhurskautta ja elämää Jeesuksessa Kristuksessa, ja kuinka moni uskon ja ristin tietä waeltawa eikö hänen kauttansa saanut lohdutusta ja wirwoitusta koetusten ja ahdistusten helteessä sekä rohwaistusta kärsiwällisyyden kautta juoksemaan eteenpannussa kiistassansa ja pysymään uskossa wahwana loppuun asti. Sillä Kristuksen ewankeliumi, jonka jaloimpia saarnaajia tämä wainaja oli, se onpi oikein elämän sana synnin ja kuolon maassa, se ompi itse "Jumalan woima itsekullekin uskowaiselle autuudeksi". Siinä koittaa aina uudestaan kaikille Herran nimeä pelkääwäisille "wanhurskauden aurinko", Jeesus, "ja autuus Hänen siipeinsä alta". Siinä soipi suloisesti Siionissa kaikille hengellisesti waiwaisille ja usein murheellisille sieluille tämä lohduttawa ja elähyttäwä sanoma: "Sinä Siionin tytär iloitse suuresti: katso sinun Kuninkaasi tulee sinulle, wanhurskas, auttaja, alhainen", Sak. 9: 9. Ewankeliumin suloisessa sanassa ja saarnassa tulee ylhäinen sielun Ylkä Jeesus Kristus sieluille tutuksi niinkuin "se kaikkein kaunein ihmisten lasten seassa, jonka huulista armo on wuodatettu", Ps. 45: 3. Ewankeliumin saarnaajat owat Yljän Jeesuksen ystäwät ja puhemiehet, jotka kihlaawat sieluja Kristukselle, että he heistä puhtaan neitseen Hänelle tuottaisiwat, 2 Kor. 11: 2. Tämmöinen jalo ylhäisen Yljän puhemies oli erittäin Herran hengen waikuttama ewankeliumin saarnaaja prowasti Hedberg. En tunne ketään, joka olisi Kristuksen ja hänen seurakuntansa keskinäistä yhteyttä hengellisenä awioliittona niin suloisesti ja wiehättäwästi kuwaillut kuin tämä erinomaisesti walaistu Herran palwelija. Mutta hän eli myös alinomaisessa kanssakäymisessä ja kanssapuheessa tämän rakkaan sielunylkänsä kanssa, jossa hän sai niin runsaassa määrässä "maistaa ja nähdä kuinka suloinen Herra on", Ps. 74: 9. Kristuksen rakkaus, joka kaiken ymmärryksen ylitse käy, oli oikein hänen sydäntänsä walloittanut, niin että hän siinä eli ja waelsi, siinä saarnasi, opetti ja kirjoitti, siinä myös kärsi ja kesti sitä waiwaa ja pilkkaa, joka kohtaa kaikkia Kristuksen totisia tunnustajia, ja joka erittäinkin hänelle, suuressa määrässä osaksi tuli. Kristuksen rakkaus sekä uskon ja rukouksen jokapäiwäinen seurusteleminen taiwaallisen Isän kanssa, se häntä aina taas wahwisti ja waiwoissa wielä wanhuudessakin wirkisti. Herra oli häntä rakkautensa wäkewällä woimalla yllyttänyt ja hän oli siitä myös yltynyt Hänen armoansa, autuuttansa ja kunniaansa ylistämään, saarnaamaan ja julistamaan aina elämänsä loppuun asti. Ja se oli hänen sydämmellinen halunsa ja toiwomuksens, että wielä hänen poismenonsakin perästä, hänen kirjoitustensa kautta kehoitus ja walistus tulewillekin polwikunnille jäisi Jeesuksen Kristuksen tuntemiseen. Suotakoon minulle tässä tilaisuudessa mainitussa suhteessa saada esiintuoda muutamia hänen omia lausumiansa.

"Tämä on" (sanoo hän) "minunkin, mitättömän, sydämmen haluni ja pyyntöni: että Kristus (jos mahdollista!) teissä kaikissa muotonsa saisi, taikka oikein tunnetuksi tulisi. Sitä minä tosin Jumalan kiiwaudessa kiiwailen ja ahkeroitsen, en itsestäni, waan yksin hänen waikuttamastansa, jolle minun täytyy Jeremian kanssa sana: "Herra, Sinä olet minun yllyttänyt ja minä olen yltynyt: Sinä olet minulle kowin wäkewä ollut ja olet woittanut", Jer 20: 7.

"Ja tämän tähden minun rakkaat ystäwäni Herrassa, jotka siellä ja täällä Suomen köyhissä saloissa asustelette, minä wieläkin "Jumalan kiiwaudella teitä kiiwaan": nimittäin, "kihlatakseni teitä" tälle yhdelle yljälle Jeesukselle Kristukselle, että minä teissä "puhtaan neitseen Kristukselle tuottaisin", 2 Kor. 11: 2. Tämä on minun sydämmeni tarkoitu ja minä myös ilokseni tiedän, ettei minun työni Herrassa ole turha teissä ollut. Mutta katsokaa! minun aikani on lyhyt, ja ennen pitkää minun syntiset luuni jo makaawat tuolla maan powessa mätänemässä; niin minä siis empä saa wiiwytellä, enkä waieta "niin kauan kuin päiwä on"; "yö tulee, jona ei kenkään taida työtä tehdä. Sitä siis minä kiiwaan ja ahkeroitsen, että wielä minun pois menoni perästä, ehkä näidenkin kirjoitusten kautta, joku walistus ja kehoitus Kristuksen tuntoon jäisi tulewille sukupolwillekin. - Sillä se on Herran tahto, että ewankeliumia pitää aina saarnattaman ja ilmoitettaman, mitenkä ja millä tawalla se ikään tapahtua taitanee, joko suullisesti taikka kirjallisesti: että Kristus Jeesus waan enemmin ja enemmin sieluille tutuksi tulisi, ja heissä oikean muotonsa saisi (Pyhäin Raamattuin mukaan). Niin eipä siis Herra kieltänytkään häntä wieläkin kaikin tawoin ilmoittamasta, eikä sanonut: "siinä on kyllä, että Pyhät Raamatut heillä owat ja muut jalot entiset todistukset minusta; tytykööt niihin." Waan tämäpä on Hänen tahtonsa ja käskynsä, että kaikkina aikoina, kaikille kansoille ja wielä kaikelle maailmalle pitää ewankeliumi julistettaman sekä Kristus tunnustettaman; ja jos ihmiset siitä waikenewat, "niin kiwet ja kannot pitää Hänen kunniaansa huutaman" (Luuk. 2: 40). Sillä eipä sittenkään se Herra ikään tule liiaksi taikka tarpeeksikaan tässä maailmassa tunnustetuksi!

"Jokaisella puulla, ruohollakin
Jos olisi kieli ja kaula,
Jos eläimet, linnut woisiwat niin
Kuin enkelit kauniisti laulaa,
Ei sittenkään Kristusta Wapahtajaa
Ne taitaisi kylliksi kiittää!"

Älköönpä siis kukaan sitä katsoko karsaasti, josko minäkin, waiwainen, soisin taitawani matalan ääneni niin korottaa, että se halki maailman kaikuisi Kristuksen armon ylistystä, - taikka jos soisin tuhansilla käsillä ja kynillä taitawani sitä kirjoittaa nykyiselle sekä tulewaisellekin kansalle! Ja waikkapa kuinka monta ilmoittajaa Kristuksella olisi, ei niitä sittenkään ikään maailmassa liiaksi olisi, eipä totta taiwaissakaan. "Sillä kaikki luontokappaleet, jotka taiwaissa owat, ja maan päällä ja maan alla ja meressä, ja kaikki kuin niissä owat" (Ilm. Kirj. 5: 13), pitää wielä kerran tälle Karitsalle huutaman "siunausta, kunniaa, ylistystä ja woimaa ijankaikkisesta ijankaikkiseen! Amen."

Tämä nyt oli tämän rakkaan wainajan sydämmellinen halu ja harrastus, tämä oli hänen saarnansa, kirjainsa ja koko hänen elämänsä työn päämäärä; tämä hänen hartain rukoustensa ja kilwoituksensa tarkoitus. Se oli ainoan totisen Jumalan ja jonka hän lähetti, Jeesuksen Kristuksen tunteminen, jossa myös Kristus sanoo ijankaikkisen elämän olewan (Joh. 17: 3); se oli ylhäisen sielun ystäwän ja yljän Jeesuksen kiitos ja ylistys. Hänestä on hän myös kirjoittanut ja jälkeensä jättänyt noita suloisia hengellisiä lauluja, jotka owat Herran uskowaisille suureksi iloksi ja kehoitukseksi waelluksen alla täällä. Kuulkaamme wielä kuinka näissä lauluissa uskowainen sielu puhuttelee ja kehuu rakasta Herraansa ja sielunylkäänsä, sanoen:

"Sielun ylkä, Jeesu rakas!
Rakkautes rawitkoon
Seurakuntaas joka paikass',
Suloisesti suojelkoon!
Sillä sinä tahdot totta
Awiokses meitä ottaa;
Uskon meille kihloiksi
Armos annoit lahjoiksi.
Yljän mieli, yljän halu
Sulla Jeesus, meihin on,
Morsiantas köyhää taluu
Rakkautes rajaton,
Sull' on, Jeesus, sydän yljän,
Jok' ei morsiantaan hyljää,
Uskon kautta olet mun,
Minä weres kautta sun!
Morsiames mustan, nurjan,
Syntisen ja saastaisen,
Köyhän, alastoman, kurjan,
Kuolon, koston alaisen
Rakas Jeesus wastaan otat,
Sille kaiken hywän tuotat,
Armon anteeks' saamisen,
Kunniaksi pukuimen.
Omalla sä ansiollas
Morsiames muodostat,
Alastoman waattehellas
Puhtahalla puetat,
Itse synnytit sä hänen,
Siis hän tuntee ylkäns' äänen,
Weisaa: "Mull' on sulhanen
Walkia ja punainen!"
Tuhansist' on tuttu mulla
Ystäwäni walittu;
Omans' aina tahdon olla,
Kanssaan olen kihlattu!
Jeesukseni armas ääni
Lohduttaa mun sydäntäni,
Muistonsa mun iloittaa,
Kaiken muun woin unhoittaa.
Jeesus, omasi nyt olen,
Omani sä olet kanss'
Sydämmeni alttiiks' panen,
Annan sulle kokonaan;
Kärsimäsi tuskat, waiwat
Sulle sydämmeni saiwat:
Se nyt olkoon palkkanas,
Pysyköön ain omanas!"
Hoida, rakas Jeesus, mua,
Kunnes wiimein tulla saan
Häihin, joissa sitte sua
Ijankaiken ihaillaan,
Joissa ilowirret pauhaa,
Pyhät ylistystä laulaa:
Toiwossa tääll' iloitsen
Kohta kotiin päästäksen".

Näin tämä jalo wainaja jo täällä muukalaisuuden maassa weisasi sitä uutta wirttä Karitsan kiitokseksi, jota hän nyt kaikkein pyhäin kanssa saa ijäti weisata taiwaissa. Näin hän Kristuksen seurakuntaa, jota hän niin suuresti rakasti, wäsymättömällä innolla ja ahkeruudella opetti, kehoitti ja waroitti. Hänen ulkonainen elämänsä ja waelluksensa oli myös Herran hengellä pyhitetty, niin että hän rakkaan, ystäwällisen ja nöyrän käytöksensä kautta oli muille seurattawana esikuwana. Sentähden elää Fredrik Gabriel Hedberg nyt rakkaassa muistossa ei ainoastaan niillä paikkakunnilla, missä hän niin runsaasti siunatun waikutuksen aikana saarnasi, niinkuin Paimion, Pöytyän Kaarinan ja erittäinkin tässä Kemiön seurakunnassa, jossa hän jo 31 wuotta oli Kristuksen seurakuntaa elämän sanalla ruokkinut, - waan hänen muistonsa elää siunattuna laajalta koko maassamme, kaikkein niitten sydämmissä, jotka Jeesusta Kristusta ja hänen ewankeliumiansa rakastavat.

Tästä todistaa myös se kaunis muistopatsas, jonka kiitolliset sanankuulijat ja ystäwät owat tahtoneet pystyttää tämän rakkaan opetusisänsä haudalle silläkin tawoin suojellaksensa hänen kallista muistoansa, apostolin kehoituksen mukaan:: "Muistakaa teidän opettajianne, jotka teille Jumalan sanaa puhuneet owat, joiden uskoa te seuratkaa". -

Mutta kirjainsa kautta, joissa hän wielä puhuu, ehkä hän on kuollut, on hän jättänyt wielä pysywäisemmän muiston. Näissä kirjoissa hän wielä ikäänkuin "elää ja Herran tekoja luettelee". Kaikukoon siis näittenkin kirjain kautta wielä aikain kuluessa Kristuksen ewankeliumi monien korwissa ja sydämmissä. Pysyköön se puhdas ewankeliumin oppi, jonka Herra hänen kauttansa Suomen Siionille ilmi toi ja jota hän niin woimallisesti puolusti, - pysyköön se puhtaana seurakunnissa. Pysyköön "uskon oppi autuuteen" kirkkaana, ja kalliina meille kaikille ja meidän tulewaisillemme. Ja olkoon tämä hänen haudallensa pystytetty muistopatsas, olkoon sekin kaikille, jotka sen näkewät, muistutuksena ja kehoituksena etsimään ijankaikkista elämää ja pysymään uskosa wahwoina loppuun asti, saadaksemme mekin sen, mitä hän on saawuttanut, katoomattoman elämän kruunun taiwaassa, jossa "Opettajat paistavat niinkuin taiwaan kirkkaus ja jotka monta opettiwat (loistawat) niinkuin tähdet alati ja ijankaikkisesti!" (Dan. 2: 3). Amen.

Lähde: Sanansaattaja 15.12.1896.