Prometheus (Kailas)

Prometheus Kirjoittanut Johann Wolfgang von Goethe

Taivahas peitä, Zeus,

sumupilvihin

ja voimaasi niinkuin poika,

joka ohdakkeita katkoo,

koe tammihin ja vuorten huippuihin.

Siten järkytä sentään

et maatani minun,

et majaani minun, jot’ et kattanut sinä,

et liettäni minun,

jonka loimotuksen

kademielin näet.

En auringon alla tunne

kurjempaa kuin te, jumalat!

Niukasti ruokitte

uhriveroilla,

rukousten hengellä

majesteettianne

ja nääntyisitte nälkään,

elleivät lapset ja kerjurit

houkkina toivois vielä.

Kun olin lapsi

enkä tietänyt kättäni pitemmälle,

eksynyt katseeni kääntyi

päivän puoleen, kuin olis siellä

itkuni kuuleva korva,

sydän kuin minun,

joka ahdistettua säälii.

Kuka auttoi mua

titaanien väkivaltaa vastaan?

Kuka kuolosta pelasti minut

ja orjuudesta?

Tätä kaikkea etkö sä itse tehnyt,

pyhä, hehkuva sydän?

Ja nuorena, hyvänä, petettynä

kiitosta hehkunut etkö

pilvissä-nukkujalle?

Sua kunnioittaa? Miksi?

Liensitkö koskaan tuskia

raskautetun?

Pyyhitkö koskaan kyyneltä

ahdistetun?

Minust’ eikö takonut miestä

kaikkivaltias aika,

iankaikkinen kohtalo myös,

minun herrani, Zeus, ja sinun?

Luuletko ehkä:

mun pitäisi elämää vihata,

erämaahan paeta,

kun eivät kaikki

unelmat kypsyneet?

Tässä istun, teen ihmisiä

oman kuvani mukaan,

suvun kaltaiseni,

kärsimään, itkemään,

nauttimaan, riemuitsemaan,

sua ylenkatsomaan

kuin minä!

Lähde: Kailas, Uuno 1924: Kaunis Saksa: sarja saksalaista lyriikkaa. Werner Söderström Osakeyhtiö, Porvoo.