Proloogi Länsisuomalaisen osakunnan kesäjuhlassa 15 päivä heinäkuuta 1890 Yliopiston 250-vuotisen olemassaolon muistoksi
| Proloogi Länsisuomalaisen osakunnan kesäjuhlassa 15 päivä heinäkuuta 1890 Yliopiston 250-vuotisen olemassaolon muistoksi Kirjoittanut Kaarlo Kramsu |
- Nyt hetki on, kun muinaisuus
- Taas elon haamun saapi,
- Ja elävinä aika uus
- Sen riennot oivaltaapi.
- Haudoista aikain entisten
- Käy kuiske tiedustellen:
- Mitenkä polvi nykyinen
- Menestyy työskennellen?
- Nouseeko Suomi, toipuen,
- Vuossatain hallan alta?
- Ja edistyykö voittaen
- Kaivattu valon valta?
- Ja joko toivot täytettiin
- Nuo aikain mennehitten?
- – Tääll’ eestä valon taisteltiin
- Vuossatoja jo sitten.
- Kun päivä piili pilvihin,
- Ja kansa kulki yössä,
- Niin valon eestä kuitenkin
- Tääll’ oltiin yhä työssä.
- Viel’ elää muisto miehien,
- Eik’ unhoittua saata,
- Joidenka toimi vakainen
- Valaisi Suomenmaata.
- Ja kansaa kuolon uhkaamaa
- Elvytti tiedon soihdut,
- Joit’ turhaan koitti sammuttaa
- Nuo öisten valtain loihdut.
- Ol’ ajat kolkot, myrskyiset,
- Joit’ tämä kansa kesti;
- Ain’ uudet vaarat, vastukset
- Sen edistystä esti.
- Vaan kohtalo kun sorti maan
- Ja turmioita tuotti,
- Jännitti Suomi voimiaan
- Ja valon voittoon luotti.
- Se luotti Luojan armohon,
- Ett’ tuskat kerran haihtuu,
- Ja että murheet ilohon
- Ja yönsä valoon vaihtuu. –
- Nyt hetki on, kun muinaisuus
- Taas elon haamun saapi,
- Ja elävinä aika uus
- Sen riennot oivaltaapi.
- Nyt aukee alat muistojen
- Ja entisyyden ukset,
- Ja mieliss’ elpyy isien
- Työt, toimet, toivomukset.
- Nyt yöstä aikain entisten
- Käy kuiske kysyväinen:
- Viel’ onko polvi nykyinen
- Työss’ isäin kestäväinen?
- Se voiko vaarat, vastukset
- Laill’ isiensä kestää?
- Ja torjuuko se vehkehet,
- Jotk’ onneamme estää?
- * * *
- Nyt täällä kotipaikallansa
- Tapailee muistot toisiaan.
- On Turku suuri muistoissansa,
- Tää valonkehto Suomenmaan!
- Tääll’ loisti ennen kirkkahinna
- Työ, toimi isänmaallinen,
- Ja täällä kohos valon linna,
- Tuo koti suurten aatteiden.
- Kun syntyi se – siit’ aikaa monta:
- Neljännes vuosituhannen –
- Ol’ aika silloin rauhatonta
- Aik’ aseiden ja voittojen,
- Mut harrastusta myös se näytti
- Vapautehen, valohon,
- Ja riemu kansan mielen täytti,
- Syntyissä yliopiston.
- Tää kohos valon siittäjäksi
- Ja pimeyttä poistamaan,
- Ja täältä joukot sitten läksi
- Valolle maata voittamaan.
- Nous täällä parvi kansastamme
- Valittu suurten henkien,
- Ja kauas loisti kunniamme
- Myös kukkuloilta tieteiden.
- Kehittyi täällä kansan henki
- Selvempään itsetietohon,
- Ja uutten aikain voittojenki
- Perustus laskettu tääll’ on.
- Ja täältä muistoin vanha taika
- Luo voimaa nuorten mielihin,
- Kun kompastuupi uusi aika
- Päin väijyvihin vaaroihin.
- Vaikk’ urhot vanhat kaatuivatkin,
- Ei henkens’ kuole konsanaan.
- Miespolvet vaikka vaihtuvatkin,
- Ain’ elää lempi isänmaan.
- Uus polvi muistot mennehitten
- Se mielessänsä tallettaa,
- Ja töille suurten aattehitten
- Se tahtoo voiton valloittaa!
- * * *
- Ei vastukset vielä oo voitettu:
- Se voitto on syntyvä työstä.
- Viel’ öiset vallat ne maatamme
- Yhä yöhön tahtovat syöstä.
- Ei kansamme kasvanut nautintoon,
- Se kasvoi taistelijaksi.
- Ei kammo se kohdata kohtaloaan,
- Jos käykin se uhkaavaksi.
- Ei aio se horjua taistelussaan:
- Valon voittoon vielä se luottaa.
- Ja joukko se kasvaa taistelijain:
- Uus aika niit’ uusia tuottaa.
- Jo tietojen valta nyt valaisee
- Myös mökkejä mataloita,
- Ja vaarat uudet vaikk’ karttuvat,
- Niin karttuu myös sotijoita.
- Ja kerran voitto se niitetään
- Vuossatain suurista töistä,
- Ja tarut silloin vaan kertovat
- Tuhoista ja halla-öistä.
Kaarlo Kramsu.
Lähde: Sanomia Turusta 16.7.1890.