Proloogi Länsisuomalaisen osakunnan kesäjuhlassa 15 päivä heinäkuuta 1890 Yliopiston 250-vuotisen olemassaolon muistoksi

Proloogi Länsisuomalaisen osakunnan kesäjuhlassa 15 päivä heinäkuuta 1890 Yliopiston 250-vuotisen olemassaolon muistoksi

Kirjoittanut Kaarlo Kramsu


Nyt hetki on, kun muinaisuus
Taas elon haamun saapi,
Ja elävinä aika uus
Sen riennot oivaltaapi.
Haudoista aikain entisten
Käy kuiske tiedustellen:
Mitenkä polvi nykyinen
Menestyy työskennellen?
Nouseeko Suomi, toipuen,
Vuossatain hallan alta?
Ja edistyykö voittaen
Kaivattu valon valta?
Ja joko toivot täytettiin
Nuo aikain mennehitten?
– Tääll’ eestä valon taisteltiin
Vuossatoja jo sitten.
Kun päivä piili pilvihin,
Ja kansa kulki yössä,
Niin valon eestä kuitenkin
Tääll’ oltiin yhä työssä.
Viel’ elää muisto miehien,
Eik’ unhoittua saata,
Joidenka toimi vakainen
Valaisi Suomenmaata.
Ja kansaa kuolon uhkaamaa
Elvytti tiedon soihdut,
Joit’ turhaan koitti sammuttaa
Nuo öisten valtain loihdut.
Ol’ ajat kolkot, myrskyiset,
Joit’ tämä kansa kesti;
Ain’ uudet vaarat, vastukset
Sen edistystä esti.
Vaan kohtalo kun sorti maan
Ja turmioita tuotti,
Jännitti Suomi voimiaan
Ja valon voittoon luotti.
Se luotti Luojan armohon,
Ett’ tuskat kerran haihtuu,
Ja että murheet ilohon
Ja yönsä valoon vaihtuu. –
Nyt hetki on, kun muinaisuus
Taas elon haamun saapi,
Ja elävinä aika uus
Sen riennot oivaltaapi.
Nyt aukee alat muistojen
Ja entisyyden ukset,
Ja mieliss’ elpyy isien
Työt, toimet, toivomukset.
Nyt yöstä aikain entisten
Käy kuiske kysyväinen:
Viel’ onko polvi nykyinen
Työss’ isäin kestäväinen?
Se voiko vaarat, vastukset
Laill’ isiensä kestää?
Ja torjuuko se vehkehet,
Jotk’ onneamme estää?
* * *
Nyt täällä kotipaikallansa
Tapailee muistot toisiaan.
On Turku suuri muistoissansa,
Tää valonkehto Suomenmaan!
Tääll’ loisti ennen kirkkahinna
Työ, toimi isänmaallinen,
Ja täällä kohos valon linna,
Tuo koti suurten aatteiden.
Kun syntyi se – siit’ aikaa monta:
Neljännes vuosituhannen –
Ol’ aika silloin rauhatonta
Aik’ aseiden ja voittojen,
Mut harrastusta myös se näytti
Vapautehen, valohon,
Ja riemu kansan mielen täytti,
Syntyissä yliopiston.
Tää kohos valon siittäjäksi
Ja pimeyttä poistamaan,
Ja täältä joukot sitten läksi
Valolle maata voittamaan.
Nous täällä parvi kansastamme
Valittu suurten henkien,
Ja kauas loisti kunniamme
Myös kukkuloilta tieteiden.
Kehittyi täällä kansan henki
Selvempään itsetietohon,
Ja uutten aikain voittojenki
Perustus laskettu tääll’ on.
Ja täältä muistoin vanha taika
Luo voimaa nuorten mielihin,
Kun kompastuupi uusi aika
Päin väijyvihin vaaroihin.
Vaikk’ urhot vanhat kaatuivatkin,
Ei henkens’ kuole konsanaan.
Miespolvet vaikka vaihtuvatkin,
Ain’ elää lempi isänmaan.
Uus polvi muistot mennehitten
Se mielessänsä tallettaa,
Ja töille suurten aattehitten
Se tahtoo voiton valloittaa!
* * *
Ei vastukset vielä oo voitettu:
Se voitto on syntyvä työstä.
Viel’ öiset vallat ne maatamme
Yhä yöhön tahtovat syöstä.
Ei kansamme kasvanut nautintoon,
Se kasvoi taistelijaksi.
Ei kammo se kohdata kohtaloaan,
Jos käykin se uhkaavaksi.
Ei aio se horjua taistelussaan:
Valon voittoon vielä se luottaa.
Ja joukko se kasvaa taistelijain:
Uus aika niit’ uusia tuottaa.
Jo tietojen valta nyt valaisee
Myös mökkejä mataloita,
Ja vaarat uudet vaikk’ karttuvat,
Niin karttuu myös sotijoita.
Ja kerran voitto se niitetään
Vuossatain suurista töistä,
Ja tarut silloin vaan kertovat
Tuhoista ja halla-öistä.

Kaarlo Kramsu.


Lähde: Sanomia Turusta 16.7.1890.