Prokuraattorin kirje marjanpoiminnasta
Jäljennös.
SUOMEN SENAATIN
PROKURAATTORI.
_______
HELSINGISSÄ,
helmikuun 9 p:nä 1909.
N:o 151.
Sittenkuin Mikkelin kaupunkiin sijoitetun, 5:nen Suomenmaalaisen tarkk'ampujarykmentin Komentaja 1 päivälle marraskuuta 1908 (vanhaa lukua) päivätyssä, virkateitse Kenraalikuvernöörinkansliaan tulleessa raportissa oli ilmoittanut että eräiltä sanottuun rykmenttiin kuuluvilta sotilasheinkilöiltä [sic] ynnä alipäällikköjen vaimoilta ja lapsilta, jotka 12 päivänä elokuuta viime vuonna olivat olleet marjoja ja sieniä poimimassa Sakkolan tilaan kuuluvalta metsämaalta Mikkelin pitäjässä, olivat mainitun tilan omistaja W. S. ynnä eräät hänen seurassaan olleet asestetut henkilöt riistäneet vapauden sekä tehneet heille kaikellaista väkivaltaa ja loukanneet heitä, mutta että Mikkelin läänin Kuvernööri siitä huolimatta oli vetäytynyt virkavelvollisuutensa mukaisesti saattamasta syylliset lailliseen edesvastuuseen, niin on Kenraalikuvernööri jättänyt minun tutkittavakseni asiassa syntyneet kirjat.
Tarkastaessani mainitut asiakirjat olen minä havainnut selville käyneen S:n puheenalaisessa tilaisuudessa ottaneen eräiltä sanotusta metsästä tavatuilta henkilöiltä heidän keräämänsä marjat ynnä heillä olleet vasut ja astiat. Koskeivät marjat kuulu niihin luonnontuotteisiin, joiden anastaminen voimassa olevan rikoslain mukaan saattaa olla rangaistavaa haaskausta, eikä Tilanomistaja S:lla niin ollen ole ollut minkäänlaista oikeutta sanottujen henkilöiden poimimiin marjoihin, on Tilanomistaja S. kerrotulla menettelyllään tehnyt itsensä syypääksi lainvastaiseen omavaltaisuuteen, joka teon luonteeseen nähden ja erittäinkin sen subjektiiviseen puoleen katsoen, lienee pidettävä sellaisena rikoksena kuin mainitaan Rikoslain 16 luvun 14 §:n 1 kohdassa, ja mistä rikoksesta virallisen syyttäjän on tehtävä syyte olipa asianomistaja sen ilmoittanut syytteeseen tai ei. Tämän johdosta olen katsonut tarpeelliseksi Herra Kruununnimismiehelle lähettää asiassa syntyneet kirjat, osittain alkuperäisinä ja osittain vahvistettuina käännöksinä, sekä kehoittaa Teitä asianomaisessa tuomioistuimessa syyttämään Tilanomistaja S:a siitä, mitä häntä vastaan edelläkerrotuin tavoin on käynyt ilmi.
Asianomistajien kertomusten mukaan olisi Tilanomistaja S., joka seuralaisineen kysymyksenalaisessa tilaisuudessa on esiintynyt asestettuna, sitä paitsi erittäin uhmaillen ja häiritsevästi ahdistanut asianomistajia sekä pelotuksilla ja uhkauksilla saattanut heidät poistumaan metsästä erästä S:n osottamaa tietä. Jos ilmianto tältä osalta voidaan todistaa oikeaksi, näyttää Tilanomistaja S. tehneen itsensä vikapääksi edesvastuuseen Rikoslain 25 luvun 12 §:n mukaan, mikä lainkohta säätää rangaistuksen sille, joka ilman laillista oikeutta, pakottaa toisen tekemään, sietämään tai tekemättä jättämään jotakin. Nämä samaten kuin muut asianomistajien tekemät ilmiannot tarkoittavat kuitenkin sellaisia rikkomuksia, joista virallinen syyttäjä ei saa tehdä syytettä, ellei asianomistaja ole ilmoittanut niitä syytteeseen pantaviksi. Tähän nähden olen minä tahtonut kehoittaa Teitä varaamaan asianomistajille tilaisuuden edellämainitun syytteen yhteydessä, joko itsekohtaisesti tai lainmukaisen asiamiehen kautta, tahi jos ilmiantojen tueksi voidaan esittää todennäköisiä syitä, Teidän kauttanne tehdä Tilanomistaja S:a ja niitä muita henkilöitä vastaan, jotka mahdollisesti voivat joutua asiaan vedetyiksi, ne edesvastuuvaatimukset, joihin he katsovat itsellään tässä kohden olevan syytä.
Asian päättymisestä odotan Teiltä aikanaan tietoa.
D. N:o 556/68 1908.
Jäljennöksen oikeaksi todistaa: Helsingissä, Valtioneuvoston Oikeuskanslerinvirastossa, 11 päivänä joulukuuta 1919.
[Lähde: Senaatin oikeusosaston akti Pag. 285 S.D. 1917; asianosaisten sukunimistä on tallennettu vain alkukirjain.]