Priki Efrosiina (1925)
| Priki Efrosiina. Kirjoittanut Hj. Nortamo |
| Säveltänyt Axel Törnudd. |
- Kun laivan runko ryskyy ja ylt’ympäri käy hyrsky, ohii ohei!
- Ja köydet vinkuu, purjeet lyö, kun pauhaa lounasmyrsky, hei hii ohei!
- Niin merimies se riemuitsee, hän haalaa ja hän hissaa,
- Vaan maamies raukka värisee ja pysyy kammarissa.
- Hei hiivuvee hurraa! Ja sen prikin nimi oli Efrosiina.
- Niin paljon olen nähnyt, minä vanha pikipaita, ohii ohei!
- Oon ihaella saanut noita viljavia maita, hei hii ohei!
- Miss’ viinipuut ne kasvaa sekä kukkii tulipaanit.
- Oon nähnyt pohjoisnavan, nähnyt kaikk’ meritiaanit.
- Hei hiivuvee hurraa! Ja sen prikin nimi oli Efrosiina.
- Nyt kertoella tahdon, jos te kuuntelette hiljaan, ohii ohei!
- Mun seikkailuni, kun ma kerta purjehdin Priksiljaan, ohii ohei!
- Mull’ oli silloin kapteenina Johan Sötersunti,
- Ja tyyrmannina oli riuskas Jonas Vesterlunti.
- Hei hiivuvee j. n. e.
- Kun Lontooseen me pääsimme, ma henttuja sain kaksi, j. n. e.
- Nyt kiitän onneain, ett’ pääsin niistä vapahaksi, j. n. e.
- Ja Jenny oli toinen näistä Lontoon simasuista,
- Sen toisen nimi oli – voi sun hitto kun en muista!
- Hei hiivuvee hurraa! Mutta prikin nimi oli Efrosiina.
- Kun Lontoosta me läksimme, he kulki rantaa pitkin, j. n. e.
- Ja kyynelillään kostuttivat kaikki laituritkin, j. n. e.
- Ma lohduttelin heitä: »enhän kahta ottaa taida,
- Ja sitäpaitsi lupasin ma Iiskin Miinan naida».
- Hei hiivuvee j. n. e.
- Kun Atlantille päästiin, alkoi tuulla, salamoida, j. n. e.
- Ja kapteenimme käski silloin prikin ankkuroida, j. n. e.
- Mut ankkurimme tarttui siinä valaskalan selkään,
- Ja sitten sitä mentiin, että vieläkin ma pelkään.
- Hei hiivuvee j. n. e.
- Se vauhti oli kamalata, kokkipoika huusi, j. n. e.
- Ja virsikirjaa luki joka ainoa matruusi, j. n. e.
- Mut konstaapeli kysyi: »eikö lokata jo saisi?»
- »Ei», sanoi silloin tyyrmanni, »se vauhdin laimentaisi».
- Hei hiivuvee j. n. e.
- Ja vuorokautta seitsemän näin mentiin kamalasti,
- Ol’ virsikirjat luettuna miltei loppuun asti, j. n. e.
- Kun valaskala pyörahtihe ympäriinsä juuri
- Ja ankkurimme heltis, siit ol’ ilo meille suuri.
- Hei hiivuvee j. n. e.
- Mut kapteenimme kiroili: »nyt hullusti on laita, j. n. e.
- Ma turhaan katson kiikariin, ei missään näy maita»! j. n. e.
- Vaan tyyrmanni se iski silloin nyrkillänsä pöytää:
- »Ei hätää, kyllä Efrosiina Priksiljahan löytää!»
- Hei hiivuvee j. n. e.
- Vaan kapteeni se hikoili ja huokas tuskissansa, j. n. e.
- Hän katsoi taivaan tähtiä ja merikorttejansa, j. n. e.
- Mut kun hän vihdoin julisti: nyt ollaan Bremenissä,
- Niin Riion kirkontornit alkoi olla näkyvissä.
- Hei hiivuvee j. n. e.
- Ja Riio se on paras kylä koko maailmassa, j. n. e.
- Siell’ heilan saa sen värisen kuin kullekin vaan passaa, j. n. e.
- Ja väri pitää paikkansa, ei lähde huuhtomalla,
- Ei virty auringossa, sillä se on nahan alla.
- Hei hiivuvee j. n. e.
- Kun Riiosta me lähdettiin, niin kaikki intiaanit j. n. e.
- Ja neeker’tytöt, spanjuurit ja mustat muriaanit j. n. e.
- Ne pussas mua hurjasti ja pudistivat kättä
- Ja sanoivat, ett’ heidän on niin ikävää mun jättää.
- Hei hiivuvee j. n. e.
- Sitt’ loppui meiltä vesi, sillä ilma oli kuuma, j. n. e.
- Mut viinitynnyreitä oli täynnä prikin ruuma, j. n. e.
- Ett’ samppanja käy kaljasta, sen pojat pian keksi,
- Me mateerata käyttää saimme puuron kastimeksi.
- Hei hiivuvee j. n. e.
- Kun kotio me saavuimme noin päästä yhden vuoden, j. n. e.
- Niin ystäväni tuli puuriin uutisia tuoden, j. n. e.
- He sanoi Iiskin Miinan mua laanneen vuottamasta,
- Hän oli toisen ottanut ja tuuditteli lasta.
- Hei hiivuvee j. n. e.
- Mä silloin hiukan suutuin, sanoin: »tuhat tulimaista!» j. n. e.
- Ja päätin mielessäni, etten koskaan usko naista, j. n. e.
- Vaan poikamiesnä kuljeksin ma läntehen ja itään.
- Ja lemmin, kun ei mulla ole tehtävätä mitään.
- Hei hiivuvee hurraa! Ja mun henttuni on priki Efrosiina.
Lähde: Nortamo, Hj. 1925: Laulajapoika: lauluja ja nuotteja. Werner Söderström Osakeyhtiö, Porvoo.