Priki Efrosiina
| Priki Efrosiina Kirjoittanut Hj. Nortamo |
| Säveltänyt Aksel Törnudd. |
2.
- Kun laivan runko ryskyy ja ylt’ ympäri käy hyrsky, ohii ohei!
- Ja köydet vinkuu, purjeet lyö, kun pauhaa lounasmyrsky, hei hii ohei!
- Niin merimies se riemuitsee, hän haalaa ja hän hissaa,
- vaan maamies raukka värisee ja pysyy kammarissa.
- Hei hiivuvee hurraa! Ja sen prikin nimi oli Efrosiina.
- Niin paljon olen nähnyt, minä vanha pikipaita, ohii ohei!
- Oon ihaella saanut noita viljavia maita, hei hii ohei!
- Miss’ viinipuut ne kasvaa sekä kukkii tulipaanit.
- Oon nähnyt pohjoisnavan, nähnyt kaikk’ meritiaanit.
- Hei hiivuvee hurraa. Ja sen prikin nimi oli Efrosiina.
3.
- Nyt kertoella tahdon, jos te kuuntelette hiljaan, ohii ohei!
- Mun seikkailuni, kun ma kerta purjehdin Priksiljaan, hei hii ohei!
- Mull’ oli silloin kapteenina Johan Sötersunti,
- ja tyyrmannina oli riuskas Joonas Vesterlunti.
- Hei hiivuvee hurraa. Ja sen prikin nimi oli Efrosiina.
4.
- Kun Lontooseen me pääsimme, ma henttuja sain kaksi, ohii ohei!
- Nyt kiitän onneain, ett’ pääsin niistä vapahaksi, hei hii ohei!
- Ja Jenny oli toinen näistä Lontoon simasuista,
- sen toisen nimi oli – voi sun hitto kun en muista!
- Hei hiivuvee hurraa. Ja sen prikin nimi oli Efrosiina.
5.
- Kun Lontoosta me läksimme, he kulki rantaa pitkin, ohii ohei!
- Ja kyynelillään kostuttivat kaikki laituritkin, hei hii ohei!
- Ma lohduttelin heitä: ”enhän kahta ottaa taida,
- ja sitäpaitsi lupasin ma Iiskin Miinan naida.”
- Hei hiivuvee hurraa. Ja sen prikin nimi oli Efrosiina.
6.
- Kun Atlantille päästiin, alkoi tuulla, salamoida, ohii ohei!
- Ja kapteenimme käski silloin prikin ankkuroida, hei hii ohei!
- Mut ankkurimme tarttui siinä valaskalan selkään,
- ja sitten sitä mentiin, että vieläkin ma pelkään.
- Hei hiivuvee hurraa. Ja sen prikin nimi oli Efrosiina.
7.
- Se vauhti oli kamalata, kokkipoika huusi, ohii ohei!
- Ja virsikirjaa luki joka ainoa matruusi, hei hii ohei!
- Mut konstaapeli kysyi: ”eikö lokata jo saisi?”
- ”Ei”, sanoi silloin tyyrmanni, ”se vauhdin laimentaisi.”
- Hei hiivuvee hurraa. Ja sen prikin nimi oli Efrosiina.
8.
- Ja vuorokautta seitsemän näin mentiin kamalasti, ohii ohei!
- Ol’ virsikirjat luettuna miltei loppuun asti, hei hii ohei!
- Kun valaskala pyörähtihe ympäriinsä juuri
- ja ankkurimme heltis, siit ol’ ilo meille suuri.
- Hei hiivuvee hurraa. Ja sen prikin nimi oli Efrosiina.
9.
- Mut kapteenimme kiroili: ”nyt hullusti on laita, ohii ohei!
- Ma turhaan katson kiikariin, ei missään näy maita!” hei hii ohei!
- Vaan tyyrmanni se iski silloin nyrkillänsä pöytää:
- ”Ei hätää, kyllä Efrosiina Priksiljahan löytää!”
- Hei hiivuvee hurraa. Ja sen prikin nimi oli Efrosiina.
10.
- Vaan kapteeni se hikoili ja huokas tuskissansa, ohii ohei!
- Hän katsoi taivaan tähtiä ja merikorttejansa, hei hii ohei!
- Mut kun hän vihdoin julisti: nyt ollaan Bremenissä,
- niin Riion kirkontornit alkoi olla näkyvissä.
- Hei hiivuvee hurraa. Ja sen prikin nimi oli Efrosiina.
11.
- Ja Riio se on paras kylä koko maailmassa, ohii ohei!
- Siell’ heilan saa sen värisen kuin kullekin vaan passaa, hei hii ohei!
- Ja väri pitää paikkansa, ei lähde huuhtomalla,
- ei virty auringossa, sillä se on nahan alla.
- Hei hiivuvee hurraa. Ja sen prikin nimi oli Efrosiina.
12.
- Kun Riiosta me lähdettiin, niin kaikki intiaanit, ohii ohei!
- Ja neeker’tytöt, spanjuurit ja mustat muriaanit, hei hii ohei!
- Ne pussas mua hurjasti ja pudistivat kättä
- ja sanoivat, ett’ heidän on niin ikävä mun jättää.
- Hei hiivuvee hurraa. Ja sen prikin nimi oli Efrosiina.
13.
- Sitt’ loppui meiltä vesi, sillä ilma oli kuuma, ohii ohei!
- Mut viinitynnyreitä oli täynnä prikin ruuma, hei hii ohei!
- Ett’ samppanja käy kaljasta, sen pojat pian keksi,
- me mateerata käyttää saimme puuron kasteheksi.
- Hei hiivuvee hurraa. Ja sen prikin nimi oli Efrosiina.
14.
- Kun kotio me saavuimme noin päästä yhden vuoden, ohii ohei!
- Niin ystäväni tuli puuriin uutisia tuoden, hei hii ohei!
- He sanoi Iiskin Miinan mua laanneen vuottamasta,
- hän oli toisen ottanut ja tuuditteli lasta.
- Hei hiivuvee hurraa. Ja sen prikin nimi oli Efrosiina.
15.
- Mä silloin hiukan suutuin, sanoin: ”tuhat tulimaista!” ohii ohei!
- Ja päätin mielessäni, etten koskaan usko naista, hei hii ohei!
- Vaan poikamiesnä kuljeksin ma läntehen ja itään.
- Ja lemmin, kun ei mulla ole tehtävätä mitään.
- Hei hiivuvee hurraa! Ja mun henttuni on priki Efrosiina.
Lähde: Merimies merta rakastaa: merimieslauluja ja shantyja. 2. 1983. Toimittanut Anneli Hongelin. Fazer, Helsinki.