Povaaja
Povaaja. Kirjoittanut Kasperi Tanttu |
- Hän korttinsa niin kätevästi sakaa
- ja käskee nostamaan. ”Soo, pata-ässä,
- ja herttakuningas. Oot itse tässä. –
- Ooh! sua kohtaa lemmen suru vakaa.
- Vaan äläs huoli, katsos: ristin takaa
- on uusi kulta syliis rientämässä ...
- vaan ei hänkään tässä elämässä
- sun kanssas tahdo kohtaloita jakaa.
- Kun harmaa karva kerran päähäs puhkee,
- saa silloin omaksesi impi uhkee,
- viiskymmenvuotias, mutt’ kultatasku.
- Ei saa hän lapsia, mutt’ älä huole,
- sä tiedät: sukusi ei kanssas kuole...
- Viistoistapenniä on tästä lasku.”
1912.
Lähde: Tanttu, Kasperi 1913: Nuoresta sydämestä: runovalikoima. Kustannusosakeyhtiö Valonvalta, Mikkeli.