Postumukselle

Postumukselle Kirjoittanut Horatius

Voi, aika rientää, Postumus, Postumus,

kuin siivin siirtyy vuodet, ei viivytä

miel’ hurskas töitä kuolon kolkon,

ryppyjä, vanhuutta uhkaavaista.

Vaikk’ kolmin sadoin härkiä uhraisit

jokainen päivä, ystävä, ehdy ei

tuo virta suruinen, mi sulkee

Geryonin, Tityonkin kuulun.

Sen poikki kerran käyminen kaikkein on

maan minkä lapsia liemmekin, lienemme

kuninkahia tai kerjureita,

kaikille pursi on purjevalmis.

Varomme turhaan vaaroja taistelon,

pelkäämme merta Hadrian myrskyisää,

oi turhaan! Turhaan välttelemme

syksyllä terveyden syöjää tuulta.

Ei auta, kerran nähtävä kunkin on

tuo virta tumma, vierivä hiljalleen,

myös heimo herja Danaon lasten,

Sisyphus, tuomittu pitkään työhön.

On heitettävä maa, koti, vaimokin,

tuo mieluinen, ja puista sun tarhassas

sua, hetken lyhven herraa, seuraa

matkalle sypressi synkkä yksin.

Perijä tulee ansiokkaampi, juo

satojen salpain sulkemat viinit, käy

sun pöytääs niinkuin pappi, kastaa

kaulaa ja paasia permannonkin.

Lähde: Leino, Eino 1913 [1908]: Maailman kannel. Kustannusosakeyhtiö Otava, Helsinki.