Posliinitehtaassa (Roine)

Posliinitehtaassa. Kirjoittanut Carl Snoilsky

Suoment. Reinhold Roine.

Mä riemusilmin aina tarkastan

Työt’ uutteraa posliinitehtahan,

Kun työmies kumarassa sorvailee

Ja vadin tahi kannun muotoilee.

On savikannu valkokiiltoinen

Minulle mieluumpi kuin hopeinen;

Ja sua, vati pöydän halvimman,

Yli ruhtinaankin maljan arvostan,

Mä teille astiat suon kunnian,

Kun tuhansittain käytte maailmahan

Majahan ahtaimpaankin, halvimpaan,

Miss’ syöntiaikaa työ suo hetken vaan.

Oon komeutta nähnyt kyllältä,

Ei kansa kaipaa korutyhjyyttä;

Vaan kiitos kädellen, mi työns suo vain

Väsynehille majain matalain.

Niin sille, olkoon sille kunnia,

Ken laatii kulpon, josta kiiruulla

Suu etsii virvoketta janoinen,

Kun työasehet lepää hetkisen,

Oi käsi tuo, se huomaamatta jää,

Toki enemmän kuin me se hyödyttää:

Me puhallamme korukuplat vaan

Huviksi sivistyksen herkukkaan.

Oi ken, ken runoelmat muotoon sais

Niin selvään, että kaikki tajuais,

Ja joka arkileipää vahvaa tois,

Mi poistais nälkää, ei vaan herkuks ois.

Oi miekkoinen, ken maljan muodostaa,

Min joka mies vois suulleen kohottaa,

Mi kaivoll’ ajan kaattais täytehen

Tuhanten juoda laulujanoisten!

Lähde: Kaikuja Skandinaviasta: suomennoksia Skandinavian nykyisimmästä lyyrillisestä runoudesta. 1894. Toimittanut Reinhold Roine. Tuhansille kodeille tuhatjärvien maassa, n:o 20. Werner Söderström, Porvoo.