Portin takana.

Kirjoittanut Katri Vala


Olin villikaurisemo,
sinä ainoa vuonani, pikkuinen,
ja ympärillämme maailma
oli metsä vaarallinen.
Sinun ensi itkuasi
pelon, riemun vaiheilla kuuntelin.
Oli lähellä musta metsämies,
sen kauhulla aavistin.
Niin näin polon pienen ruumiin,
kukan armaan, julmasti murskatun.
Taa mustan portin kadotin
somat kasvos, hymys vain uneksitun.
Sen portin takana seisoin
sitä sydämelläni kolkuttain.
syli tyhjänä käännyin tielleni taas
yli kuilujen kauhistavain.


Lähde: Vala, Katri 1934: Paluu: runoja. Werner Söderström Osakeyhtiö, Porvoo.