Porthaninjuhla Vaasassa

Porthaninjuhla Vaasassa. Kirjoittanut anonyymi

Viime lauantai-iltana vietettiin täällä Porthaninjuhlaa Ernstin ravintolassa. Juhlalla oli kahdenlainen merkitys: ensiksikin vietettiin 150 vuosipäivää Henrik Gabriel Porthanin syntymisestä ja toiseksi oli se 50:nes vuosipäivä pohjalaisosakunnan ensimäisestä Porthaninjuhlasta v. 1839. Juhlaan oli saapunut enemmän kuin 60 ent. ja nyk. pohjalaista ylioppilasta.

Klo puoli 8 illalla alkoivat juhlavieraat kokoontua ”Porilaisten marssin” sävelten soidessa. Juhlajoukossa oli henkilöitä, jotka enemmän kuin 50 vuotta sitten olivat tulleet ylioppilaiksi, sekä toisia, jotka vasta viime kevännä olivat saaneet kultaisen lyyryn. Nämät nyt yhtyivät viettämään H. G. Porthanin ja sen päivän muistoa, jolloin pohjalainen ylioppilasosakunta ensikerran vietti Porthanin syntymäjuhlaa.

Juhlapuheen ruotsiksi piti täkäläisen ruotsalaisen lyseon kolleega, maisteri M. Laurén, joka antoi hyvin onnistuneen kuvauksen 50 vuotta takaperin pidetystä juhlasta, jossa puhuja itse oli ollut osallisena. Kun orkesteri tämän jälkeen oli soittanut sen juhlalaulun, jonka 1839-vuoden juhlaksi oli säveltänyt F. Ehlström Fr. Cygnaeuksen tilaisuutta varten sepittämiin sanoihin, esitti maisteri Laurén pohjalaisosakunnalle eläköön-huudon, joka voimakkaana korotettiin. – Puhujalavalle nousi sitten fil. tri H. Em. Aspelin, joka esitti eläköön-huudon niille vielä elossa oleville pohjalaisille, jotka olivat tulleet ylioppilaiksi ennen v. 1839; siinä tarkoituksessa kääntyi puhuja erittäinkin kolmen juhlassa oleman vanhuksen, maisteri Laurénin, insinööri Sandmanin ja hovioikeudenneuvos Montinin puoleen. – Tämän perästä esiintyi puhujalavalla oikeusraatimies J. Kr. Svanljung, joka piti seuraavan suomenkielisen, runomittaan laaditun puheen isänmaalle:

”Mikä onpi rakas isänmaamme? –

Pohjan perukka tai Vaasan seutu,

Savo, Karjala tai Ahvensaaret,

Keskisuomen kukkulat ja laaksot,

Auran tahi Kumojoen rannat,

Pyttisen tai Hankoniemen luodot?

Itsekuki voipi kaunistella

paikan, jossa näki päivän valon,

voipi rakastua kotihinsa.

Tämä rakkaus on synnynnäinen,

arvossakin kyllä pidettävä.

Mutta isänmaata todellakin

rakastaa se Suomalainen, joka –

katsomatta, syntyikö hän Pohjan

perukassa. Vaasan alangossa,

Keskisuomessa tai Karjalassa,

Savossa tai Ahvensaarestoissa,

Länsisuomessa tai Suomenlahden

rantamailla, – kaiken, kaiken Suomen

sylihinsä sulkemalla, voipi

kalliimman koko maailmassa

suojella ja sille aina olla

kuuliainen, niinkuin äitillensä.

Nurkkamielisyyttä välttämällä,

isänmaansa suuret kysymykset

hän ei heitä tutkistelematta,

heidän ratkaisua ilostellen,

vaikka kävisikin mieltä vasten.

Sotatantereella rohkeana,

on hän aina valmis taistelussa

epäuskoisuuden, väkivallan

töitä vasten, sotia kuin urho.

Luonnostansa lempeä, kuin lapsi,

hän ei heitä kaiken tavaransa

köyhäin, kurjain kanssa jakamatta,

aina poloisia lohdutellen.

Esimerkiksensä isänmaansa

jalot vainajat hän valitseepi,

kumminkaan ei nykyajan miesten

älytöitä ylönkatsomalla.

Ylioppilaiset, vanhat, nuoret! –

Suomi, rakas, kallis isänmaamme,

Suomi, Pohjantarha, Väinönsaari,

mielestämme paras maailmassa,

isänmaamme, jonka koko kansa

onpi yksi, suuri veikkolauma,

ottakoon nyt meidän täyden maljan.

Suomi eläköön ja Suomen kansa!”

Puheen perästä kaikuivat raikkaat eläköön-huudot.

Puhuminen julistettiin nyt vapaaksi, ja toinen puhe seurasi toistansa. Varatuomari O. Revell puhui yliopistolle; maisteri H. M Grenman piti sujuvan latinankielisen puheen vanhalle, suositulle opettajalle, maisteri M. Laurénille, jonka oppilaita useimmat läsnäolijat olivat olleet. Suomen suurimpain poikain, Arvidssonin, Gottlundin, Lönnrotin ja Snellmanin, muistoksi puhui suomeksi kirjailija F. O. Husberg, ja maisteri Gösta Stenbäck esitti maljan kotiseudullemme, rakkaalle Pohjanmaalle; maisteri O. Alcenius piti asiallisen esitelmän suomalaisten kansanheimojen entisistä asuinpaikoista, joissa nykyään asuu germaanilaisia heimoja; maisteri Eliel Vest puhui naisille; oikeusraatimies J. Kr. Svanljung ruotsiksi kuolleille pohjalaisen osakunnan jäsenille Kustaa Ehrströmille ja Edvin Vasastjernalle; rehtori Eliel Levón puhui latinaksi Pehr Brahen muistolle; kirjailija F. O. Husberg sanomalehtimiesten Aukusti Hagmanin ja Robert Lagerborgin muistoksi sekä tohtori H. Em. Aspelin Sakari Topeliukselle j. n. e.

Porthaninjuhlaan Helsingissä lähetettiin illan kuluessa kaikkien läsnäolijain allekirjoittama sähkösanoma, joka suomennettuna on näin kuuluva: ”Entiset ja nykyiset pohjalaisen ylioppilaskunnan jäsenet, niitten joukossa 1839-vuotisia, lähettävät teille, kokoontuneina viettämään yhteistä riemujuhlaa, lämpimän tervehdyksensä. Eläköön Porthanin muisto ja muisto niistä jaloista, jotka lähteneinä pohjalaista ylioppilaspiiristä ovat olleet isänmaansa ja syntymäseutunsa kunnia! Kiitollisina rikkaista muistoista koko elämäksi, tyhjennämme me, vanhat ja nuoret, innostuneina maljan pohjalaiselle osakunnalle. Olkoon se alituisesti kasvattavana ahjona ylevämielisiä aatteille ja miehekkäälle urotöille!”

Lähde: Vaasan Lehti 13.11.1889.